keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Toivon tarkoitus

Kirjapaja 2014

Me emme ole täällä viihtymässä ja oleilemassa. Me olemme täällä kehittyäksemme paremmiksi ihmisiksi, jotta seuraava sukupolvi voisi kehittyä vielä paremmaksi. Juuri tällaista näkökulmaa nykykulttuuri välttelee viimeiseen asti.

Jari Ehrnroothin ankara kirjoitustyyli haastaa lukijansa. Kirjailijan mukaan yhteiskuntamme hyvinvoinnin käsite on ymmärretty väärin. Kokonaisuutena hyvinvointiaate on johtanut pahoinvointiin, moraaliseen hämmennykseen ja elintapasairauksiin, joiden parantamiseen mitkään rahat eivät tule riittämään.

Hyvinvointi ei voi olla tavoite, vaan se on lähtökohta ja edellytys sille, että ihminen voi kehittyä ja tavoitella korkeampia arvopäämääriä. 

Mikä sitten olisi tavoittelemisen arvoista? 

Toivon käsite sisältää ajatuksen paremmasta tulevaisuudesta. Se, että omilla lapsilla olisi asiat paremmin kuin itselläni. Onkin syytä kysyä, toteutuuko edellämainittu ajatus enää Suomessa tai muualla länsimaissa?

Miten tähän on tultu?

1900-luvun alkupuolella kommunismi, kansallissosialismi ja maailmansota murskasivat humanismin. Samaan aikaan valistusajattelu menetettiin ensiksi eksistentialismille ja sittemmin postmodernismille.

Se mitä eksistentialismi teki ihmiselle, postmodernismi on tehnyt kulttuurille. Eli mikä tahansa mikä myy on yhtä arvokasta, oli sitten kyseessä seiska tai Shakespeare.

Totuus, kauneus ja hyvyys ovat vain todistamattomia arvoväittämiä, joihin tulee suhtautua ironisesti. Ihminen on eläin eläinten joukossa, jne. 

Summa summarum, konservatiivisen ajattelun peruspatteristo tulee edustavasti esiin Ehrnroothin kirjassa.

Mikä erottaa kirjan muista samantyylin synkistelyistä? Toivon analyysi ja näkökulma, jossa kulttuurievoluutioon uskova kirjailija valoittaa useastakin näkökulmasta. 

Kaikesta ei lukijan tietenkään tarvitse olla samaa mieltä.

Omaa ajatteluaan on silti hyvä testata aika ajoin. Tähän kirja sopii siihen erinomaisesti.
----------

Ps. Asiaan liittyen, mikä on konservatiivi? Ihminen joka uskoo, että pyörää ei tarvitse keksiä joka kerta uudestaan.







2 kommenttia:

  1. Tuo ps. on mainio. Aion käyttää jatkossa.

    VastaaPoista
  2. Teknologia, taiteet, sivistys, oikeus, ympäristönsuojelu jne. perustuvat aiemmin hankituille tiedoille, näkemyksille ja myös, eritoten, erehdyksille... Tämä kehitys on ylisukupolvinen. Menneet sukupolvet vaikuttavat jo siihen, mitä kysymyksiä me osaamme edes kysyä. 100 vuotta sitten keskimääräinen eliniänodote oli 48 vuotta. Nykyään - tarkkaa lukua en nyt muista - 30 vuotta pidempi... kylläpä meillä menee huonosti... lämpenevää vappua toivoen!

    VastaaPoista