 |
| Atena 2018, 237 sivua |
Ajatus, että teknologia olisi neutraalia ja että se ei vaikuttaisi ajatelutapoihimme "on vastuuttoman teknologisen idiootin tunnoton näkemys" kirjoitti Marshall McLuhan jo 1960-luvulla. McLuhan oli tuolloin huolissaan television vaikutuksesta ihmiseen. Nyt tämä argumentti on vieläkin ajankohtaisempi somen ja Internetin kasvavien negatiivisten puolten tullessa yhä selvemmin esiin ihmisten käytöksessä.
Pekka Vahvasen kirja Kone kaikkivaltias osuu samaan valtavirtaan, jossa Andrew Keenin How to fix the future, staying human in the digital age tai vaikkapa (mielestäni turhan korkealle nostetun) Yuval Noah Hararin 21 lessons for the 21st century teknoutopiat keskustelevat samoista aiheista. Vahvanen asettuu akselilla teknologiamyönteisyys vahvasti sen negatiiviseen laitaan, jos Harari edustaa sen positiivista äärilaitaa - Andrew Keen löytyy näiden kirjailijoiden keskeltä. Jos Vahvanen kirjoittaisi englanniksi ja häntä markkinoitaisiin (heh, heh) somen kautta, saattaisi hän hyvinkin saada suuren kansainvälisen lukijakunnan. Itse pidän Kone kaikkivaltias - kirjaa em. kolmesta kirjasta parhaimpana. Tämä kirja on sekä helppolukuinen että ajankohtainen. Siksi se kannattaa lukea.
Mistä sitten pitäisi olla huolissaan?
Kirjan mukaan hyvinkin monesta asiasta: tekoälyn tulevasta ylivoimasta suhteessa ihmiseen, siitä loogisesti seuraavan ammattien katoamisesta ja automatisoituneiden asejärjestelmien tuhovoimasta verrattuna perinteisiin sotilaisiin. Akuutimpi, jo näkyväksi tullut, uhka kohdistuu kuitenkin itse demokratiaan.
Hiljainen ja hidas reflektiivinen, itsenäinen ja oma-aloitteinen ajattelu on korvautumassa digiajan reaktiivisuudella, joka luonteensa mukaisesti kannustaa nopeisiin mielipiteisiin, nopeaan tarpeentyydytykseen ja siihen liittyvään pinnallisuuteen. Facebook ja älypuhelimet vieroittavat ihmisiä toisistaan, eristävät nämä omiin kupliinsa ja synnyttävät pahaa oloa ihmisten pyöriessä omien tarpeidensa ja ajatustensa ympärillä. Pornon myötä seksi vähenee. Vähitellen some-tyylinen räävitön ja toisista piittaamaton käytös leviävät myös reaalimaailmaan.
Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön mukaan korkeakouluopiskelijoiden masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt ovat kolminkertaistuneet vuodesta 2000 lähtien Suomessa. Masennusdiagnoosin on saanut 10,2% ja ahdistuneisuushäiriön 7,4% yliopisto-opiskelijoista. Luvut ovat hyvin lähellä muusta lähteestä kuulemaani 1997 ikäluokan lukua, jossa 20% ko. vuonna syntyneistä on saanut hoitoa vaativan diagnoosin.
Tätä vahvistaa myös oma havaintoni, jonka mukaan viimeisen kolmen vuoden aikana yliopistolle on syntynyt kokonaan uusi opiskelijaryhmä - itkeskelijät. Nämä opiskelijat eivät pysty osallistumaan opetukseen vaan saattavat ryhtyä itkemään täysin irrallaan siitä mitä heidän ympärillään tapahtuu. Jotta balanssi säilyisi todettakoon, että 80% opiskelijoista on edelleen täysin normaaleja, osa ehkä fiksumpiakin kuin esim. 25 vuotta sitten. Pelkään kuitenkin, että ongelma tulee kasvamaan ennenkuin se tunnustetaan ja toimenpiteisiin todella ryhdytään. Managerialismi, jolla asioita nyt hoidetaan, ei näennäisneutraalina hallinnointina ole tähän suinkaan valmis.
Vaikka somemaailmassa olisi satoja "kavereita", reaalimaailman yksinäisyys on tosiasia. Toisaalta blogien ja Instagrammin valheellinen maailma aiheuttaa painetta oman elämän kaunistelemiseen ja teeskentelyyn toisille siitä, kuinka mahtavaa oma elämä onkaan. Samaan aikaan somejätit koukuttavat ihmisiä tietoisesti ja manipuloivat heidän tunteitaan tunnetuin seurauksin. Uhriutuminen ja vihapuhe leviävät sekä muut ääri-ilmiöt korostuvat. Lopulta demokratia, oikeusvaltio ja kansainvälinen järjestys joutuvat vaakalaudalle. Elämme henkisesti 1930-lukua.
O tempora, o mores - Pekka Vanhanen käy läpi em. diskurssin historiaa ja monesta kirjoittajasta poiketen tuo esiin myös omaan henkilöhistoriaansa liittyvät mahdolliset harhat ja ennakkokäsityksensä. Eivätpä nuo hänen argumenttiensa loogisuutta kuitenkaan suuremmin heiluta. Hiipii mieleen ajatus, että kirjoittaja saattaa sittenkin olla oikeassa.
Disclaimer: väitän silti socionomics teoriaan viitaten, että tunnetila ja mieliala ohjaavat myös teknologian käyttöä. Positiivisempana aikana myös Internet oli positiivisempi kuin se on nyt.
Vaaralliseksi asian tekee se, että Internet toimii kuin vahvistin.
Paha ja hyvä vahvistuvat samanaikaisesti.