tiistai 16. heinäkuuta 2019

Muistiinpano




Politics of inevitability and politics of eternity - väistämätön ja ikuinen ovat Timothy Snyderin kirjan keskeiset käsitteet. Välttämättömyys on näistä helpompi ymmärtää. Viimeiset 30 vuotta läntinen maailma on ajatellut, että edistys ja demokratia leviävät maailmassa väistämättömästi, kun tieto ja valistus leviävät ihmisten keskuudessa.

Miksi näin ei ole käynyt?

Snyderin mukaan:


1) 1950 - 1970 luvun taloudellinen kehitys on muuttanut muotoaan niin, että tuloerojen tasaantuminen (Yhdysvalloissa) on vaihtunut yhä suurempiin eroihin ultrarikkaiden ottaessa etumatkaa köyhtyvään keskiluokkaan.

2) Teknologia (Internet) ei olekaan lisännyt valistusta vaan päinvastoin, tiedon helppo saatavuus on johtanut tyhmistymiseen, josta esimerkkeinä yhteiskunnallisen ilmapiirin kiristyminen ja vastakkainasettelu sekä asiantuntijuuden ja tieteen halveksunta

3) Globalisaatio ei ole tuottanut demokratiaa, vaan useat maat ovat kääntyneet länsimaista liberalismia vastaan. Yhdysvaltoja, presidentti Trumpin johdolla, halveksivat monet autoritaariset johtajat, jotka vain odottavat suuren mahdin kaatumista.

Mikä vika väistämättömyyden logiikassa on sitten ollut? Edistys on vain ajatus, joka on osittain totta. Toisaalta laissez-faire politiikka ei ota vastuuta yhteiskunnasta kokonaisuudessaan vaan jättää ihmisyyteen liittyvät kysymykset ihmisten henkilökohtaisiksi ongelmiksi  (näitähän voi hoitaa esim. vaikka opiaateilla...)

Summa summarum: ajatus on ollut epärealistinen ja ylioptimistinen.

Entäpä ikuisuuden politiikka?

Tämä käsite on jo monimutkaisempi ja vaikeammin avattavissa. Inhorealistisesti pelkistäen: ne, jotka eivät pysy kehityksessä mukana - olkoon kyse yksilöistä tai valtioista - kehittävät oman vaihtoehtoisen narratiivin, jonka avulla selittävät omaa olemistaan.

Narratiivi voi olla myyttti suuresta menneisyydestä tai se voi olla myytti sisäisestä vihollisesta. Beware! Rasismi, vähemmistöjen vainoaminen ja rotuerottelu ovat lähempänä kuin uskommekaan!

Jos joku on ylivoimainen, ei ehkä kannata ruveta kilpailemaan hänen kansaan. Strategia voi olla myös etsiä vastustajan heikkoja kohtia ja pyrkiä repimään hänet omalle tasolleen. Snyderin mukaan näin on käymässä tähtilipun maalle, jonka oligargia ei oleellisesti eroa itäisen ystävämaamme vastaavasta.

Ehkä olet joskus ihmetellyt, miksi eurooppalainen äärioikeisto tykkää sekä Trumpista että Putinista?

Vastaus löytyy Snyderin kirjasta.