keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kiinalaisia mietteitä

Baidun Kiinaa

Kun reilu vuosi sitten aloitin kirjoitella Blogia, nostin esiin Cambridge Analyticsin:
China Dailyn kommentti asiaan 24.4. oli suunnilleen seuraava: "Mitäs me olemme teille sanoneet!". Verkkovakoilu ja -profilointi ovat osa teknologista yhteiskuntaa ja teknosysteemistä kulttuuria. Mitä tiiviimmin ihmiset jäsentävät maailmaansa tietotekniikan kautta, sen helpompi heitä on luokitella, ohjata ja valvoa. Olisiko Orwell tämän enää paremmin voinut ennakoida? 

Kiinalaisilla on omat Googlensa (kuvassa) ja mesensä WeChat. Amerikan appit eivät maassa toimikaan. Uusi Suomi uutisoi vastikään uudesta kokeilusta, jonka mukaan Kiinassa kansalaisille suunnitellaan pisteytysjärjestelmää.

Sillä lailla. 

OP Pohjolakin ehdotti minulle autolla-ajoon liittyvää valvontaa. Jos ajaisin kunnolla ja kiltisti, saisin yhden tankillisen bensaa palkkioksi! Mites sitten kun tulee kiire golfkentälle, ja Kakskerran saarella ajan kuudenkympin alueella ylinopeutta? (Esimerkki tietenkin fiktiivinen).

Sähköisku, vakuutusyhtiön maksujen korotus ja naamakuva jollekin sivustolle, jossa ihmiset saavat käydä tekoani (tai siis minua) paheksumassa. MeToo!

Arvoisa lukija, oletko varma että se mitä ajattelet on totta? Vai mietitkö, mistähän se tuokin ajatus nyt on päähäni tullut...

Paljon vaarallisempi, kuin yksittäiset disinformaatiokamppanjat on teknokulttuurin mukanaan tuoma primitiivistyminen, jossa vallitsevat toisaalta viettien ja mielihalujen rajaton tyydyttäminen, toisaalta moraalisen närkästymisen ja eksaktien sääntöjen valvonta (erityisesti kohdistuen toisiin ihmisiin). Joku voisi lisätä tähän tajuntateollisuuden.

Ihminen palvoo itseään.


Beijing - valokuva Joel Hypén
Virta venhettä vie. Mihin päättyvi tie?






sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Vecchia zimarra, senti

Collinen aaria, Matthew Rose Metropolitan Opera HD


Vecchia zimarra, senti,

io resto al pian,
tu ascendere
il sacro monte or devi.
Le mie grazie ricevi.
Mai non curvasti il logoro
dorso ai ricchi ed ai potenti.
Passâr nelle tue tasche
come in antri tranquilli
filosofi e poeti.
Ora che i giorni lieti
fuggîr, ti dico: addio,
fedele amico mio.
Addio, addio.

"Vanha uskollinen manttelini, kuule, tähän jään; mutta sinun on noustava hurskauden pyhälle vuorelle. Kiitokseni saat. Koskaan ei kaarelle kulunut selkäsi ole kumartanut rikkautta ja valtaa. Syvällä taskujesi luolassa olet suojellut filosofeja ja runoilijoita. Nyt kun nuo onnelliset päivät ovat ohi, täytyy minun jättää jäähyväiset, uskollinen ystäväni. Hyvästi, hyvästi."
----------------------

Viime viikolla addiktoitumiseni sävel- ja näyttämötaiteeseen alkoi saada jo vakavia piirteitä. Maanantaina olimme seuraamassa Lontoon kansalllisteatterin Cat on a Hot Tin Roof, Tennessee Wiliams näytelmää, torstaina Helsingin Sanomat tarjosi tilaajilleen balettia kansallisoopperasta Alphonse Adamin Gisellen ja Yleteemalta tuli vielä päälle West Side Story. Miten hienoja nämäkin esitykset olivat, pisimmän korren vei silti eilinen La Boheme. Näyttelijätyö, lavastukset, laulaminen yhdistettynä suuren kankaan HD kuvaan äänentoistoineen on vain jotain, jonka soisi nuorempienkin ihmisten löytävän. 

Asiaa harrastaville aina kiinnostava kysymys rooleista: Mimi, Sonya Yoncheva; Musetta, Susanna Philips; Rodolfo, Michael Fabiano; Marcello, Lucas Meachem; Schaunard, Aleksei Lavrov; Colline, Matthew Rose, ja; Benoit/Alcindoro: Paul Plishka. Kapellimestari Marco Armiliato. Niin, näyttämömiehiä sata, ja kuoroa ja muuta väkeä varmasti yli kaksisataa. Maailmanlaajuinen yleisö noin 300.000 katsojaa.

-----------------

Puccinin La Boheme on täynnä toinen toistaan kauniimpia melodioita. Ylläoleva Collinen aaria on näiden joukossa kuin nuhjuinen takki - melodisesti ei kovin kummoinen. Silti sanomaltaan keskeinen, uskollisuus ja itsensä likoonpaneminen eivät nouse rikkaudesta ja vallasta vaan filosofiasta ja runoudesta.

Tuohon luottaen, maailmassa on toivoa!