Suuret säveltäjät

Barokista klassismista romantiikkaan

Kerrotaan, että valtakunnan arkkitehti Albert Speer vietti aikansa (noin 20 vuotta) Spandaun vankilassa klassista musiikkia kuunnellen. Tuohon aikaan saatavilla olevien levytysten määrä oli rajallinen, joten hän kuunteli lähes kaiken mitä sai käsiinsä.

Spotifyin aikakaudella kaiken kuunteleminen ei kuitenkaan liene enää mahdollista? Aika loppuu varmasti kesken.

Kuvassa Eric Frommin Haben oder sein - kirjaan viitaten teoksia, jotka olen halunnut omistaa. Myönnän kuunnelleeni ainakin Mozartin pianokonsertot ja Beethovenin sinfoniat numerojärjestyksessä. Ehkä kuitenkin muita osuuksia levykokoelmista vähemmän pakkomielteenomaisesti.

Mitä pinosta voidaan päätellä? Sehän muistuttaa ainakin vähän Pisan tornia... Kolme suurta B:tä ja yksi, Jumalan rakastama, Amadeus joukossa. Suuria valkoisia miehiä - kenties neroja? Ei kai noin voi sanoa, sehän olisi loukkaavaa... mitä lie aspergereita...

Nero on tietenkin romantiikan aikana syntynyt käsite. J.S.Bach oli käsityöläinen, joka teki työtä työnantajalleen kuten kuka tahansa palkollinen, kokki tai palvelija. Niskoittelusta seurasi arestia.

W.A.Mozart jo hieman kapinoi järjestelmää vastaan, mutta ilmiselvästi kaikki eivät tätä asennetta vielä tuolloin suvainneet.

Ludwig van Beethoven sen sijaan oli jo täysin vallankumouksellinen asenteiltaan vapauden, veljeyden ja tasa-arvon kannattaja. Sanotaan hänen tienneen oman asemansa suhteensa perintöaatelisiin: Se, mitä te olette (kreivi) on syntymäperintönne ansioita, minä sen sijaan olen Beethoven (teidän tulee väistää minua, ei toisinpäin).

Johannes Brahmsin laatikko on lyhin. Mitä enemmän ilmennä itseämme (romantiikan idea) sen vähemmän ja vaikeammaksi ilmaisu muuttuu. Vaikka Brahms romantikkona onkin toki hyvin klassinen asenteeltaan. Mitä pidemmälle uuden ajan loppuun tulemme sen tiiviimmäksi sanottava käy. Kuuluisimpana esimerkkinä tästä Jean Sibeliuksen "Ainolan hiljaisuus".

Nykyään ihmiset käyttävät kallisarvoisen elämänsä, ei niinkään sivistyäkseen tai levyjä kuunnellen, vaan ilmeisesti mieluummin kaavakkeita täytellen, joko pakosta tai vapaaehtoisesti. Yliopisto, tuo sivistyksenkehto, on muuttunut manageriaaliseksi digihullujenhuoneeksi, jossa kukaan ei näytä pystyvän tekemään enää mitään. Tai ainakaan byrokratiaa ei kiinnosta mitä yritetään tehdä. Keskeinen rooli on byrokraattien armeijalla, joka tarkastaa ja varmistaa onko kaavakeet varmasti täytetty oikein. 

Jo Oswald Spengler sanoi aikanaan, että kulttuurin muututtua sivilisaatioksi kaikki kulttuurilaitokset voisi lakkauttaa tarpeettomina. Mielestäni sama pätee myös yliopistoihin  ainakin Suomessa. Saamasi palkka on sinun korvaamiseen suhteutettava rajahyöty. Eli tattis vaan - parhaat lähtevät muualle... tai ainakin aktiivisesti haaveilevat siitä...

Tämä palauttaakin meidät kätevästi Speeriin. Hän ja hänenkaltaisensa tekivät vain velvollisuutensa. Toisin kuin nyt, sivistyksen pintakuori heillä oli kuitenkin vielä ihan tavallaan kohdallaan. 

Tannhäuser

Hrad Střekov, Usti Nad Labem

Tämän linnan seinästä voi löytää kyltin: Hier entwarf Richard Wagner im Sommer 1842 den plan zu seinem "Tannhäuser". Goethen (joka tuntuu käyneen lähes joka paikassa) väitetään sanoneen paikkaa yhdeksi kauneimmista keski-Euroopassa. Linna sijaitsee noin 70km Dresdenistä etelään Tsekin tasavallan puolella. Se kohoaa yli 100 metrin korkeuteen vieressä virtaavan joen töyräällä. Usti nad Labem-niminen kaupunki on ollut joskus myös Aussig. Sudeettisaksalaisten muutettua alueelta pois, sen nimi muuttui. Labem joki jatkuu Saksan puolella Elbenä.

Tannhäuser ooppera - näin minulle selvisi eilen - on yllättävän vähän esitetty Suomessa. Ei ainakaan aivan viimeaikoina. Romantiikan tyylisuunnan ja erityisesti dekadentin liikkeen symbolina se kuitenkin on varsin merkittävä, jopa Wagnerin muuhun tuotantoon verrattaessa. Seksi ja synnillisyys; parannus ja katumus tai pahellisuus, siinä teoksen keskeiset teemat.

Säveltäjä ei teoksessaan vielä käytä johtoaihetekniikaa. Silti yksittäiset motiivit viittaavat teoksessa eri asioihin. Pyhiinvaeltajien kuorossa kuultu teema (oktaavi ylös ja kromaattinen kulku ylhäältä alas) Durch Sühn’ und Buß on kuultavissa heti alkusoiton lyhyen koraalin jälkeen. Mielenkiintoista kyllä sama teema muuntuu pienen epäilyn jälkeen, ilakoivaksi, jopa rienaavaksi Venusvuoren teemaksi!

Kiitos Wagnerseuralle, että sain tutkia mieltäni kiehtonutta asiaa hieman tarkemmin. Tunnin esitelmä on toki aina vain pintaraapaisu aiheeseen, joka selvästikin olisi isomman tutkimuksen aihe. Toisaalta, joku nämäkin on jo varmasti tutkinut ja kirjoittanut. Ehkä käynti Berliinin KulturKaufhaus Dussmannissa auttaisi? Kuinka monta metriä siellä onkaan Wagnerista kertovia kirjoja?

Kuten tunnettua Tannhäuserista on olemassa monta versiota. Näistä pariisilainen lienee kaikkein eniten synnyttänyt vaikutteita. Ainakin Baudelaire Pahan Kukissaan, Oscar Wilde Dorian Grayn muotokuvassaan viittaavat suoraan Tannhäuseriin. Kuvataiteen puolella prerafaeliitit tarttuvat hanakasti Wagnerin käsittelemiin aiheisiin, kuvassa Venuksen ylistämisestä:

Laus Veneris Sir Edward Coley Burne-Jones

Ehkä yllättävin tuon ajan oopperan ihailijoista oli kuitenkin kuningatar Viktoria, joka mainitsee Tannhäuserin päiväkirjoissaan. Kuningattaren nimeen yleensä liitetään tuon aikakauden seksuaalimoraali. Dildot tekivät toki jo tuolloin kauppansa ja hysterialle oli olemassa omat hoitokeinonsa.

Mielenkiintoista kyllä tohtori Freud ei puhu paljon Wagnerista niin musiikkikaupunki Wienissä kuin asuikin. On esitetty arviota, että hän salaa olisi tiennyt seksuaaliteorioidensa liittymäkohdat Wagnerin ajatuksiin ja siksi vaikeni niistä.

Niin tai näin, kaikkea eilisestä esitelmästä ei ole syytä paljastaa... varsinkin kun on mahdollista, että tulen pitämään esitelmän 2.0 version vielä muuallakin.

Hauskaa ja hupaisaa - voihan sitä aikansa käyttää huonomminkin!

Naantalin talvi

Nyt meillä on vihdoin oikea talvi! Pitkästä aikaa Naantalin talvikonserttissa. Ohjelmassa Leos Janacekin viulusonaatti ja Pohadka (satu) sellolle ja pianolle, joita aiemmin en ole kuullut.

Olisiko kyseessä talvimyrsky? Viulusonaatin taustalta löytyy kuitenkin ensimmäisen maailmansodan tunnelmat. Eipä haittaa, Elina Vähälän ja Ralf Gothonin soittoa on mukava seurata - reagointikykyä riittää... Arto Noras soittaa omat osuutensa eleettömästi ja hyvällä klangilla.

Varhainen Beethoven b-duuri pianotrio op.11 nostattaa hymyn huulille. Mukaansa tempaavaa soitantaa. 

Hyvin pelkistettynä: kolmet kumarrukset, ei kukkia - homma ohi tunnissa. Käsiohjelma ei sisällä mitään ylimääräistä. Kun ensimmäistä kertaa eksyin tänne konseptin karuus yllätti. Tänne tullaan kuuntelemaan musiikkia.

Kesäohjelman saa lähtiessä käteensä. Kesällä musiikin voi yhdistää  risteilyyn, kylpylään, golfiin, syömiseen jne. Naantalin kesä onkin eri juttu...

Onneksi meillä on omat jatkot Turussa...

Ravintola Kaskis Michelin guide 2016 ja 2017. Etelässä on näissä paikoissa syöty monesti edullisesti. Turussa nyt kalliisti.

Ruoka hyvää ja viinipaketti siihen osuva. Borschkeitto tarjoillaan hieman liian kylmänä. Makuasioista, jos mistä,  pitää toki aina kiistellä.

Fine diningin suhteen itselleni tärkeä seikka, mukava ympäristö, puuttuu.

Paikka on täynnä ja kaikuu kuin työpaikan ruokasali. Miljöö riisuttu. En osaa neuvoa, miten paikkaa voisi tältäosin parantaa.

Ravintola on varattu monta kuukautta etukäteen, joten käyntiä sinne joutuu suunnittelemaan hyvissä ajoin.

Kiitos lahjanantajille!