tiistai 24. huhtikuuta 2018

Maalämpö osa3

Vuosikulutus 2017 vihreällä/ 2018 sinisellä

No nyt on riittävästi kokemusta maalämmöstä verrattuna varaavaan sähkölämmitykseen, jotta siitä uskaltaa lausua jotain. Johtopäätös on selvä: verrattuna aiempaan talo lämpenee tasaisemmin, sähkönkulutus on laitettu kuriin ja maalämpöpumppu on toiminut - yhtä poikkeusta lukuunottamatta - häiriöttä koko kevään ajan.

Ylläolevassa graafista näkee, että saimme maalämpöurakan valmiiksi vasta reilusti tammikuun loppupuolella. Helmikuusta eteenpäin trendi on selvä, alaspäin mennään ja reilusti!


Maalämpö versus varaava vesikiertoinen, kulutuslukemat

Helmikuussa, joka tänä vuonna oli hyvin kylmä, säästöä tuli vain 23% lämpimään ja lumettomaan 2017 helmikuuhun verrattuna.


Maaliskuussa sähköä kului jo 39 % vähemmän kuin edellisenä vuotena, ja tällä hetkellä kun huhtikuuta on enää vajaa viikko jäljellä, lukemat näyttävät erittäin lupaaville - todennäköisesti säätöksi tulee reilu 60%. 

Mikä sitten ei mennyt aivan putkeen? Teknisissä järjestelmissä pätee ns. U-malli kuten insinöörikaverini selitti. Tekniikkaa käyttöönotettaessa esiintyy aina eniten lastentauteja, ja kun niistä päästään, on edessä huolettomat kilometrit. Järjestelmän vanhetessa alkaa sitten esiintyä vikoja jälleen.

Tammikuun puolella pari viikkoa maalämmön käyttöönoton jälkeen lämmityskierron paine oli tippunut alle 0,5 barin ja lämpöpumppu mennyt pois päältä sähkövastuksille. Päivystyksestä tullut kaveri ei osannut sanoa mistä asia johtui, käynnisti pumpun uudelleen ja nosti paineet takaisin. Itse arvailin asian johtuvan siitä, että pattereita ei ehkä oltu ilmattu riittävästi vaihdon yhteydessä. Arvaukseni oli kehno. Kevään aikana, noin kolmen viikon välein, jouduin lisäämään vettä kiertoon, mitä ei normaalisti joutuisi tekemään.

Nyt viikko sitten asentajan käydessä huomasimme, että bufferivaraajan yläliitoksessa oli pieni vuoto. Asia korjautui helposti liitintä kiristämällä. Nyt paineet ovat pysyneet.

Niille, jotka mahdollisesti epäilevät maalämmön hyödyllisyyttä on todettava, että talosta riippuen 16.000-22.000€ sijoitus vaikkakin on suuri summaltaan, on silti aina sijoitus.

Toki niin, että edelleenkin maksamme sähköstä rahaa. Nyt vain huomattavasti vähemmän kuin aiemmin. Ottaen huomioon kotitalousvähennykset ja säästyvän energian Tipitekin arvioi viiden ja puolen vuoden takaisinmaksuajasta pitää paikkansa. Tämän jälkeen säästyneet rahat voikin käyttää johonkin muuhun...

Ylläoleva laskelma on siis toteutunut, vaikka lämmitämme veden perinteisellä vesivaraajalla. Hyvä uutinen meille kuitenkin on, että löysimme varaston ja talon välistä valmiit varaputket. Maankaivuutöitä ei tarvita, ja seuraavaksi yhdistämme käyttöveden maalämpöön!  

Säästöä syntyy siten myös jatkossa lisää.

Mitäpä tähän lisäisi?

Ehkäpä pitäisi vaihtaa loputkin halogeenit ledeihin?








torstai 19. huhtikuuta 2018

Ahneudesta ja örkeistä

Tämän eteen olisi voinut mennä seisomaan teatterin aulassa

Turun teatterin remontti on ilmeisen onnistunut. Talo itsessään näyttää toki samalta kuin aiemminkin, sen sijaan lavalla on tapahtunut suuri muutos. Kannattaa mennä katsomaan!

Mikko Koukin ohjaama J.R.Tolkienin Taru sormusten herrasta on näyttävä suurproduktio, joka hyödyntää uusittua teatteritekniikkaa näyttävine pyrotekniikoineen, liikkuvine lavasteineen ja väri- ja valoefekteineen. Valitettavasti musiikkia ei tässä kokonaisuudessa käytetä vastaavasti. Akrobatiaa, liikettä sitten sitäkin enemmän - ihme, ettei näyttelijät ole satuttaneet itseään pahemmin, sen verran hurjaa meininkiä lavalla nähdään. Kun Smeagol eli Klonkku näytelmän lopussa tippuu tuomiovuoren uumeniin, liekit lyövät voimalla aina katsomon takapenkkiä myöden. 

Mistä Ringissä sitten on kyse? "Valta turmelee ja absoluuttinen valta turmelee absoluuttisesti" totesi Lordi Acton jo vuonna 1887.  Niinpä varmaan, esimerkkejä löytyy ajastamme varsin helposti. 

Vaikka Tolkien ei myöntänyt velkaansa Wagnerille, on näiden samannimisten teosten vertaaminen toki hyödyllistä. Eittämättä Wagnerin kuusitoistatuntinen Ring on kokonaistaideteoksena suurempi ja syvällisempi kuin Tolkienin suoraviivaisempi fantasiakirjallinen saaga. Kun Wagnerin maailma on pakanallisen fatalistinen, Tolkienilla se heijastelee kristillisyyttä. Tästä erosta huolimatta yhtymäkohtia näiden teosten välillä on kuitenkin hyvin paljon. 

Wagnerin reininkullassa se joka kiroaa rakkauden saa maailman vallan itselleen. Sormuksen haltija hallitsee siis maailmaa. Tolkienilla sormus itsessään aiheuttaa muutoksen kenessä hyvänsä. Sormus - ei välttämättä sen haltija - hallitsee maailmaa.

Wagnerilla jättiläinen Fafner tappaa veljensä Fasoltin, kun taas Tolkienilla veljesmurha tapahtuu Hobitti Smeagolin ja Deagolin välillä. Klonkku kuristaa kaverinsa Andui-joen rannassa, kun taas Wagnerin sormus saa alkunsa Reinistä.

Jumaltentuhossa Siegfried luovuttaa sormuksen vapaaehtoisesti Brunnhildelle, kun taas Bilbo samaan tapaan luovuttaa sormuksen väliaikaisesti Samille. Lopulta sormus palaa lähtökohtaansa Reiniin tai vaihtoehtoisesti tuomiovuoreen.

Tolkien ei mielellään myöntänyt Wagnerin merkitystä. Katollisena brittinä  ja monarkistina hän ei varmasti tuntenut sukulaissieluisuutta ihmisuskoiseen, saksalaiseen sosialistiin. Ensimmäisen maailmansodan kokemukset taustallaan ja lähestyvän toisen maailmansodan tunnelmissa Tolkienin pahan Sauronin örkit lienee helppo tulkita natseiksi.

Mutta ehkäpä Taru sormusten herrasta on löydettävissä syvempiäkin tasoja. Vaikka valtaa ei edes olisi:

- Miten hyvätkin ihmiset lopulta päätyvät tekemään pahoja tekoja?

- Mikä onkaan "my precious"?

Kuten eräästä ohjelmasta muutama päivä sitten opin - lopulta me kaikki kuljemme ohuella jäällä sen suhteen mihinkä pahimmillaan kykenemme.






perjantai 13. huhtikuuta 2018

Ei optimisti ojaan kaadu...

First slide from Atlanta 2014 presentation

Yes, my friends - it is finally there - after four (2+2) years of writing and waiting!

From ‘Hard Rock Hallelujah’ to ‘Ukonhauta’ in Nokialand: a socionomic perspective on the mood shift in Finland's popular music from 2006 to 2009


Authors: Mikko Ketovuori and Matt Lampert

Thanks Matt!
-----------------------------------------
Ensiksi suomeksi: optimismi ja pessimismi vaihtelevat jatkuvasti yhteiskunnassamme. Tämä kollektiivinen esitietoinen tunne on sidoksissa ihmisryhmien sisäiseen dynamiikkaan, joka aaltomaisesti tempaa jokaisen mukaansa halusivat tai tajusivat nämä sitä tai eivät.

Hypoteesini oli, että parhaiten tämä tunnelman vaihtelu olisi mitattavissa pop-musiikista.
Vuonna 2006, kun Hard Rock Hallelujah kappaleella voitettiin Euroviisut, tunnelma oli korkealla Suomessa. 

Tähän kohtaan seis.

Tunnelma ei ollut korkea tämän voiton takia. Päinvastoin kisavoitto tuli, koska tunnelma oli jo valmiiksi optimistinen. Sivumennen sanottuna tämä sama pätee myös vuoden 1995 jääkiekkovoittoon.

Nämä molemmat tapaukset heijastivat ja manifestoivat kulloisenkin ajan optimistista henkeä - ne eivät aiheutaneet sitä. Kannattaa siis aina olla optimisti, jos vain pystyy siihen!

(Mikä on nyt tieteellisesti todistettu.)

---------------
Optimism and pessimism fluctuate constantly in society. This endogenous a-rational mood is connected to herd behaviour, which affects everyone wheter they like or even notice it. My hypotesis was, that this constantly changing mood could be measured from pop music. In 2006, while Hard Rock Hallelujah won the Eurovision song contest, mood in Finland was peaking.

Let's pause here.

The mood was not high because of winning the song competition. On the contrary, the prize came because the (happy) mood was already there. By the way, in a similar manner the 1995 ice hockey world championship did not affect the mood but the underlying mood  helped the players win gold.

These both cases demonstrate how different cultural expressions manifests their current time and atmosphere. It is always better to be an optimist, if you just can do it!
(Which is now provable by science.)




sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Kohtuuden kirja

Talentum media. Juha Hakala. 248 s.

Jatketaan hieman samoissa tunnelmissa kuin edellinen kirjoitus....

Kirjan kannessa istuu ihminen köyden päällä. Se on viritetty Grand Canyonin yli. Taustalla jyrisee ukkonen ja salama välähtää. Kirjoittajan mukaan joukossamme on yhä enemmän niitä, jotka pyrkivät äärimmäiseen lopputulokseen kaikin mahdollisin keinoin - ihmisiä, jotka toimivat voimiensa ja kykyjensä äärirajoilla. 

Perfektionismi esiintyy yhteiskunnassa monessa eri muodossa: vegaaneina, jotka eivät voi pukea villasukkia; lisääntyvänä kauneuskirurgiana; himotreenaamisena; mielipiteiden ehdottomuutena; syömishäiriöinä; ja niinpä-niin, nettiriippuvuutena. 

Näennäisesti toisistaan kaukana olevia asioita yhdistää ainakin yksi asia: pinnistelevä ihminen ei voi hyvin. Nykyajan keskeisiä piirteitä ovat narsismi, mielialalääkkeet ja erilaiset addiktiot. 

Juha Hakalan mukaan "täyttymysteollisuuden" idea on seuraava: ihmiset manipuloidaan ostamaan tuotteita ja palveluita, joita he eivät oikeasti tarvitse. Nämä tarpeet ovat vain markkinoiden illuusio ja keinotekoinen luomus. Saatuaan jotain ihminen ei ole kuitenkaan tyytyväinen. Pitää saada lisää. Tai vaihtoehtoisesti olla vielä jollain muulla tavalla erikoinen...

Ei kai tässä havainnossa sinällään ole mitään uutta. 

Kautta aikojen ihmiset ovat luoneet itsestään valheellista kuvaa (false-self object), jota sitten on myyty tavalla tai toisella itselle, lähipiirille tai suuremmalle yleisölle. Se mikä on uutta - some, reality ja vastaavien kulttuuri-ilmiöiden siivittämänä - on, se että ns. tavikset ovat ruvenneet kisaamaan keskenään tässä suorittamisen ja näyttäytymisen oravanpyörässä.

Mistä yksittäisestä asiasta tämän tietää parhaiten?

En tiedä onko havaintoni oikea, mutta pikavippimainonta on lisääntynyt Suomen televisioissa viimeaikoina (internetin lisäksi) suhteettomasti. 

Ironista kyllä, kiinnitin tähän huomiota TV:stä tulleen The Big Short -elokuvan mainostaukojen aikana. Tämä loistava elokuva kertoo vuoden 2008 finanssi- ja siihen liittyvästä subrime kriisistä. Nyt kriisistä on kulunut kymmenen vuotta ja ilmeisesti sen opetukset ovat jo unohtuneet... varokaapa suomalaiset niitä ylisuuria taloyhtiölainoja!

Takaisin kirjaan. Kirjoittaja - kasvatustieteen professori - myöntää itsekin kirjoittaneen kirjansa kevyellä tyylillä, esim. lähdeviitteitä ei kirjassa ole. Ehkä jonkun lukijan mielestä kirja tippuu self help kategoriaan. Toivoa sopii, että tämä kirjoitustyyli tavoittaisi sitten sitäkin enemmän lukijoita. 

Koska näin valitettavasti tuskin tapahtuu - taloudellisten perusasioiden opettamista lapsille kouluissa tulee lisätä! 

--------------------------
Sitaatti kirjan lopusta:

..."jos elämää ajattelee kokonaisuutena, se on lopun perin lyhyt aika, siinä 70 tai korkeintaan 92 vuotta. Sanokaa yksikin tukeva peruste sille, miksi tuo aika pitäisi viettää kynsinauhoja pureskellen väljässä hirressä nettiä selaten ja potemalla kroonistuvaa tyytymättömyyttä siitä, mitä vailla tuntee juuri nyt vahvasti olevansa?"