Pitkä juoksu

Blogi-kirjoittaminen on enemmän Marathon kuin pikamatka ystäväni varoitti minua jo kuukausi sitten. Sisällöntuottaminen – mikä hirveä sana – vaatii runsaasti aikaa. Toisaalta yleisö voi olla nirso lukemaan sellaista, mikä ei osu heidän makuunsa tai ole suoraan heidän kiinnostuksensa kohde.

Laaja tekstikäsitys ja monipuolinen lukeneisuus eivät saa tukea verkkoympäristöstä, jossa samanhenkiset ryhmät keskustelevat vain keskenään. Omien kirjoituksen markkinointi moderaattoreiden ohi on sekä jännittävää että mielenkiintoista puuhaa. ”Miten perustelet, että tämä kirjoitus – sinänsä mielenkiintoinen – kuuluu juuri tänne?”

Esimerkinnä toimikoon sotahistorian ryhmä, jolla oli suuria vaikeuksia hyväksyä Mannerheim museota käsittelevä juttuni otsikolla: Mannerheim, Rossini ja räntäsade osa I omaan ryhmäänsä. Kun kirjoitus lopulta pääsi (kolmannella yrityksellä) palstalle, tuli siitä hetkessä suosittu ja ”tykätty”. Tästä ei tietenkään seurannut suoraa se, että viikonloppumatkamme jatko-osaa olisi luettu lähellekään yhtä paljon…

Ihmiset haluavat tietää sen, mikä on jo ennestään heille tuttua.

Jean Echenozin pitkä juoksu on lyhyt kirja (vain 127 sivua). Sen voi lukea kuvauksena Tšekin historiasta (1939–1968) Tšekkoslovakian miehityksestä Prahan kevääseen tai henkilökuvauksena Emil Zatopekista suomalaisittain Satupekan tarinana. Helsingin Olympialaisten kolminkertainen pitkienmatkojen voittaja on tuttu meille Marathonia kuvaavista filminpätkistä, joissa juoksija vääntelehtivällä tyylillään kouristus kasvoillaan etenee kohti voittoa.

Emil on kansallissankari, sosialistisen järjestelmän suuruuden  ja kommunistisen aatteen elävä todiste. Uusien voittojen ja jatkuva ennätysten rikkominen tuovat mukanaan ylennykset luutnantista aina everstiin saakka. Puolue päättää toki, mihin kisoihin Emil saa matkustaa ja miten vastata haastatteluihin.

Suosion huipulta matka alas on kuitenkin nopea. Kun Prahan keväässä neuvostojoukot miehittävät maan monien muiden joukossa myös Zatopek menettää kaiken. 

Eversti alennetaan uraanikaivos- ja myöhemmin puhtaanapitolaitoksen työntekijäksi. Rehabilaation myötä, allekirjoitettuaan omaa elämää koskevan tunnustuksensa, hän pääsee lopulta Prahan urheilun tiedotuskeskuksen kellariin arkistohoitajaksi.

No jaa, sanoo lempeä Emil. Arkistohoitaja; en kai minä parempaa hommaa ansainnutkaan.

Kirjailijan tyyli on kevyt ja ilmava, se jättää asioita rivien väliin lukijan mietittäväksi. Suosittelen lämpimästi!

Ten Theses

To my international audience, I decided to re-write my previous post in English. All the theses are mine reflecting the ideas from the book below. (The link to the first chapter is found from right by clicking the word "täällä").

Robert R. Prechter (2017) The Socionomic theory of finance. Socionomics institute press.
Gainesville, Georgia USA. 

Out of love for the truth and from desire to elucidate it the following ten theses shall be discussed based on the Socionomics Theory:

1.   Social mood is a shared state of mind that fluctuates in time dynamically between optimism and pessimism. In its nature the social mood is endogenous, collective, pre-conscious and a-rational.   

2.     Since a-rational thinking is connected to emotion, it differs qualitatively from rational and irrational thinking. People who make a-rational life decisions base their actions on intuition and conjecture, with little to no consideration or understanding of the consequences.

3.     The effects of one’s actions are justified in hindsight to oneself and others. Thus the actions of oneself and others involved are rationalized to their own benefit.

4.     The social mood is omnipresent in the society. An individual’s identity is never independent of the surrounding time, place and culture; hence feelings, beliefs and attitudes impact the actions of individuals and peoples.

5.     Social mood dictates the nature of political discussion, changes in attitudes and values and in a broader scale it affects all aspects of human behaviour.

6.     Since it is often left unnoticed, social mood is also unremembered. This is why certain phenomena are repeated time after time: “We learn from history that we do not learn from history.” (G.W.F. Hegel)

7.     Social mood is reflected in the events, news and atmosphere of the society. Concretely it affects how we spend our time, the things we believe in, as well as, the things that draw our attention.

8.     When social mood reaches its peaks extreme events, phenomena and ideological attention seeking increases. Similarly, as the trend starts its decline/increase, these phenomena diminish.

9.     New technology amplifies the nature of the crowd society while providing an opportunity to use social media as a means to advocate different schemes.

10. Social mood cannot be altered in crowds, but an individual is able to learn and act unlike prevailing trends. This builds a case for indirect, representative democracy based on an ideal of rational decision-making and institutional distribution of power.

Nofsinger, J, R. (2005). Social mood and financial economics. The Journal of behavioural finance  6:144-160.
Reprinted with permission in the Socionomic Theory of Finance chapter 31: 585-618.

Kymmenen teesiä

Robert R. Prechter (2017) The Socionomic theory of finance. Socionomics institute press.
Gainesville, Georgia USA. 

Rakkaudesta totuuteen ja halusta tuoda se julkisuuteen muotoillaan alla Socionomics teorian pohjalta seuraavat kymmenen teesiä:

1. Sosiaalinen mieliala – social mood – on yhteisesti jaettu henkinen tila, joka vaihtelee ajassa  dynaamisesti ja aaltomaisesti optimismin ja pessimismin välillä. Luonteeltaan sosiaalinen mieliala on endogeeninen eli sisäsyntyinen, kollektiivinen, esitietoinen ja a-rationaalinen.

2. Koska a-rationaalinen ajattelu liittyy tunteisiin, se eroaa laadullisesti rationaalisesta ja  irrationaalisesta ajattelusta. A-rationaalisuuteen tukeutuen ihmiset tekevät elämäänsä koskevia ratkaisuja yleensä aavistuksen ja arvauksen varassa. Tämä tapahtuu ilman sen suurempaa harkintaa tai käsitystä omien valintojen seurauksista.

3.  Tekojen seuraukset selitetään jälkikäteen itselle ja toisille oman edun mukaisesti, eli oma ja ryhmän toiminta rationalisoidaan.

4.  Yhteiskunnassa sosiaalinen mieliala on jatkuvasti läsnä. Koska yksilön identiteetti ei ole koskaan erillinen suhteessa aikaan, paikkaan ja sitä ympäröivään kulttuuriin, yhteisön tunteet,  uskomukset ja siitä kumpuavat asenteet vaikuttavat myös yksilöiden ja ihmisjoukon tekoihin.

5. Sosiaalinen mieliala määrää yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen luonteen, asenteiden ja arvojen vaihtelut sekä kattaa laajemmassa mielessä myös koko inhimillisen toiminnan kirjon.

6. Koska sosiaalista mielialaa vain harvoin tiedostetaan se myös unohdetaan helposti. Tästä johtuen tietyt ilmiöt toistuvat säännöllisin väliajoin: ”historiasta voimme oppia vain sen, ettei historiasta opita mitään.”

7. Sosiaalinen mieliala heijastuu maailman tapahtumiin, uutisiin ja yhteiskunnan ilmapiiriin. Konkreettisesti siihen mihin aikamme käytämme, mihin asioihin uskomme ja mihin kiinnitämme huomiomme.

8. Kun sosiaalinen mieliala saavuttaa paraabelit käännekohtansa, äärimmäiset tapahtumat, ilmiöt  ja ideologinen huomionhakuisuus lisääntyy. Vastaavasti trendin käännyttyä nämä ilmiöt vähenevät.

9. Uusi teknologia vahvistaa massayhteiskunnan luonnetta ja antaa mahdollisuuden käyttää sosiaalista mielialaa  erilaisten tarkoitusperien ajamiseen.

10. Sosiaalista mielialaa ei voi ihmisjoukkojen osalta muuttaa, mutta yksilötasolla on mahdollista oppia ja toimia ajan hengestä poiketen. Tästä seuraa peruste välilliselle edustukselliselle demokratialle, joka perustuu ajatukseen rationaalisesta päätöksenteosta ja institutionaaliselle vallanjaolle yhteiskunnassa.

Nofsinger, J, R. (2005). Social mood and financial economics. The Journal of behavioural finance  6:144-160.
Reprinted with permission in the Socionomic Theory of Finance chapter 31: 585-618.