Totalitarismista liennytykseen, Gulagista glasnostiin – Venäjän tarina koostuu äärimmäisyyksistä. Historiallinen aaltoliike ja kysymys siitä, miten Venäjän kanssa tullaan käytännössä toimeen, kiehtovat tutkijoita ympäri maailmaa. Kirjassaan Socionomic causality in politics (2017) sosionominen instituutti käsittelee Venäjää vertaillen sen sotilaspolitiikan kehitystä toisiinsa yli 150-vuoden ajalta[1]. Artikkelikokoelma sisältää myös toteutuneen ennusteen, joka ansaitsee tulla esitellyksi tarkemmin. Se ilmestyi ensi kertaa Elliott Wave Internationalin maksullisen palvelun Global market perspective -osiossa marraskuussa vuonna 2007. Elliottin aaltoteoriaan perustuvassa analyysissään instituutin tutkija Allan Hall ennakoi Venäjän RTS-indeksiin[2] viidennen aallon huipun ja neljännen aallon pohjan perusteella tulevaa noin 62–75 prosentin kurssilaskua. Tuolloin, positiivisen aallon ollessa huipulla, Venäjä näytti vetävän joukkojaan pois Georgian Ossetiasta, jossa ne olivat olleet jo vuodesta 1991 lähtien. Kontraten näitä positiivisia uutisia Hall kuitenkin varoitti tulevasta sosiaalisen mielialan muutoksesta, jonka perusteella hän ennakoi Venäjän sotilaallisia interventiota naapureitaan vastaan nimeten mahdollisiksi kohteiksi muun muassa Kosovon, Azerbaidžanin, Ukrainan, Liettuan, Puolan, Georgian tai Syyrian. Toukokuussa 2008 Moskovan pörssi romahti 79,9 prosenttia, ja jo saman kuukauden aikana Venäjä lähetti sotilaitaan Abhasian kiistanalaiselle alueelle. Sittemmin konflikti laajeni nopeasti täysmittaiseksi sodaksi Georgian ja Venäjän välillä[3].
Tammikuusta 2009 kurssien pohjasta alkanut viiden aallon nouseva liike vuoteen 2011 merkitsi kuitenkin rauhallista jaksoa Venäjän ja sen naapureiden välillä. Myös Georgian sota jäi lyhytaikaiseksi. Tästä eteenpäin sitkeä laskutrendi RTS-indeksissä ennakoi kuitenkin jo uusia vaikeuksia ja joulukuun 9. päivänä vuonna 2013, oli Allan Hallin kollegan Robert Folsomin vuoro varoittaa Venäjän tulevista toimista, tällä kertaa Ukrainaa vastaan:
Negatiivinen mieliala Ukrainassa tulee heijastumaan sen ulkosuhteisiin ja rahoitusjärjestelmään (sen osakemarkkinat ovat jo pudonneet noin 75 %). Maa on sekä taloudellisesti että maantieteellisesti kiilautunut lännen ja idän väliin, ja sen itäinen naapuri ei todennäköisesti siedä paljon enempää epävakautta ilman (sotilaallista) väliintuloa.[4]
Kolme kuukautta myöhemmin tämän ennusteen jälkeen maaliskuussa 2014 Venäjä miehitti Krimin ja liitti sen itseensä kansainvälisistä vastalauseista piittaamatta. Hetkeä aiemmin Ukrainan venäjämielinen presidentti Janukovytš oli joutunut luopumaan vallasta mielenosoittajien painostuksen edessä. Näiden tapahtumien jälkeen kriisi eskaloitui Ukrainan itäosiin Luhanskin ja Donetskin alueille, jotka julistautuivat itsenäisiksi alueikseen. Sota jatkuu edelleen.
Huolimatta näistä osuvista ennustuksistaan sosionominen instituutti ei väitä pystyvänsä kertomaan, mitä maailmassa tai markkinoilla tulee täsmälleen tapahtumaan. Sen sijaan se todennäköisyyksiin perustuen ennakoi tulevaisuuden suuntaa ja varoittaa uutiskirjeen tilaajiaan tarpeen tullessa. Tämän se tekee operationalisoimalla sosiaalista tunnetta ja yhdistämällä sen ulkoisen maailman tapahtumiin ja markkinoiden liikkeeseen. Lehdistö, poliitikot tai poliittiset kommentaattorit sekä historioitsijat sen sijaan pyrkivät selittämään historiaa rationaalisilla syillä. Tällaisia selityksiä voivat olla esimerkiksi ”Venäjä pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa, koska se tuntee itsensä uhatuksi lännen taholta.”, ”Ukraina aikoo liittyä Natoon.” tai vaikkapa että ”Venäjän tuli suojella omaa väestöään fasistiselta sorrolta Donbassin alueella.” Jokainen saa keksiä syitä peloilleen. Summa Summarum: Sotien syy löytyy aina ihmisestä itsestään – ei geopolitiikasta. Ikävä kyllä, pelon voittaessa, aseet alkavat puhua - tämä hetki voi olla nyt lähempänä kuin arvaammekaan.
[1] Prechter & al. (2017, 277–356).
[2] RTS-indeksi eli Russian Trade Service eli Moskovan pörssi koostuu 50 Venäjän suurimmasta yrityksestä. 1990-luvun puolessavälissä perustetut kaksi indeksiä MICEX ja RTS yhdistyivät 2011, mutta yhdistelmänimen sijaan jälkimmäinen on käytössä.
[3] Hall (2007, 345).
[4] Folsom (2013).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti