Bayreuth

Hotel Rheingold

Valtaosa suomalaisista on matkustanut jo miltei kaikilla mantereilla. Eihän siinä mitään, maabongaus on kiehtovaa touhua, ja jos ei itse muista missä on käynyt, aina voi täyttää karttasovelluksen asiasta ja jakaa sen Facebookissa. 

Kevään aikana blogiini tuli mukavasti lukijoita, mutta kesällä ajattelin pitää lomaa. Käytännössä tämä tarkoitti, että en seuraa somea enkä kirjoittele juttuja. Suosittelen. 

Pari viikkoa sitten olin kuitenkin matkalla, joka on sekä kirjoituksen arvoinen että blogin alkuperäisen ajatuksen mukainen: on syytä kirjoittaa, jotta edes itse muistaisi mitä ajattelee... 

Kuvassa hotellimme Rheingoldin teema. Wagnerin sanotaan keksineen sen nukahtaessaan. Sellistin näkökulmasta voi havaita, että teeman vapaat kielet C ja G luovat sointiin avoimuutta, joka antaa Reinin aalloille vakaan ja kirkkaan pohjan, jotain välkkyy aaltojen alla: aarre, josta sormus taotaan. Sormuksen haltija saa maailmanvallan, mutta joutuu samalla kiroamaan rakkauden.

Frank Castorfin Ring ohjaus on raju ja väkivaltainen. Koska Ring on tarina vallasta ja ahneudesta, ohjaajan valitsemat teemat - öljy, kapitalismi ja kommunismi osuvat maaliinsa eikä ylevä jumaltarina tunnu keinotekoisesti uudelleen tulkitulta. Päinvastoin, ohjaus puhuttelee katsojaa suoraan näkemään oleellista maailmastamme. Olipa ideologiat mitä tahansa pohjimmiltaan ne voidaan palauttaa ihmisen vallanhimoon, kateuteen ja pahansuopuuteen. Ringin henkilöt kohtelevat toisiaan lähinnä välineinä omien päämääriensä saavuttamiseen.

Reinin tyttäret on sijoitettu Teksasiin. Teatterin lavastus on elokuvallinen, henkilöhahmot kuin Tarantinolta. Wotan on gangsteri ja Reinin tyttäret huorahtavia bimboja, jotka eivät ensiksi edes muista kertoa menettäneensä kulta-aarteen (mitä välii...?). Jättiläiset tatuointeineen ja pesäpallomailoineen tulevat perimään saataviaan uskottavasti. 

Näyttämöllä näkyy jatkuvasti videoita, jotka häiritsevät katsojia. Niin on varmasti tarkoituskin. Eikö näitä pädejä ja muita älylaitteita voi koskaan sulkea tai edes hetkeksi laskea kädestään?   

Useat perinteiset Ringiin kuuluvat asiat jäävät toteutumatta. Valkyyriassa emme näe tulikehää vaan pelkän öljytynnyrin liekkeineen, Walhalla puuttuu ja Siegfried löytää Brunhilden jätekankaan alta. Edes Nibelungin kääpiöiden vasarointia ei ole toteutettu vaikka tarjolla olisi ollut autohuoltamo vasarointia varten. 

Hätkähdyttävin ratkaisu on kuitenkin Siegfriedin Notung miekka, joka korvataan Kalashnikovilla. Fafner pääsee hengestään oikein kunnon sarjatulella. Ruudinsavu nousee yläkatsomoon saakka. Tietääkö joku, miten sarjatuli toteutetaan ilman sysäyksenvahvistinta?

Walkyria on ohjaukseltaan tetralogian perinteisin. Tapahtumat sijoittuvat Azerbaizanin Bakuun, jossa Rockefeller, Wanderbildt ja Nobel sijoittivat nousevaan öljyteollisuuteen. Catherine Foster Brunnhildenä on melkoinen tykki, Camilla Nylund Sieglindenä upea ja musiikki Marek Janowskyn johtamana - no, niin hyvää kuin vain nyt voi olla...

Siegfriedissä saamme todistaa uuden vapaan ihmisen syntyä. Tätähän kommunismi väitti olevansa. Itse sankari on holtiton, väkivaltainen ja ailahtelevainen. Mount Rushmoren vuoreen on taottu Marxin, Leninin, Stalinin ja Maon kasvot. Miljoonat ihmiset saavat kuolla heidän takiaan.

Ennen kuin Siegfried vapauttaa Brunnhilden tapaa hän Berlin Aleksanderplatzilla metsälinnun, joka on revyytanssija. Poiketen alkuperäisestä tarinasta Siegfried rakastelee linnun kanssa. Wotan, jolla lienee myös insestinen suhde Valkyyrioihin saa suihinoton Erdalta. Viitataanko tässä kommunismiin ja luonnonsuojeluun? Ei kannata närkästyä, sillä kohtaukset ovat toteutettu hyvällä maulla.  

Jumaltentuho on koko oopperasarjan vaativin. Wagnerin leitmotiv tekniikka viittaa kaikkeen jo aiempaan. Myös näyttämökuva vaihtuu Berliinin ja Wall Streetin välillä. Kuulija saa olla valppaana ja osa näytelmän viittauksista jää vieraaksi ellei niihin ole perehtynyt. Suuri valomainos "Plaster und Elaster" on muille kuin saksalaisille vieras. Se oli kuulemma DDR:n maamerkki kun Berliiniin ajettiin lännestä.

Miten öljy voi olla Reinin kulta? Ajatus petrodollarista käy mielessä, mutta ohjaaja ei ota suoraa kantaa asiaan. Neljänä iltana vieressäni istuvalta korealaiselta on pakko kysyä, uskooko hän sodan Koreoiden välillä tulevan. Ei kuulemma tule. Saan lainata hetkeksi hänen Google-laseja muistuttavaa laitetta, joka paljastuu tekstityslaitteeksi. Navigointi tapahtuu siinä mekaanisesti. 

Toisin kuin miltei kaikkialla muualla, Bayreuthilaiset eivät tekstitä oopperaansa. Myös luentotilaisuudet ovat saksaksi. Olemme silti toki tervetulleita. Liput myydään jokatapauksessa loppuun ja niitä on vaikea saada.

Välipäivinä teemme junaretket Coburgiin ja Bambergiin. Saksalainen seurue keskustelee Bayreuthin muutoksista. Nykyään ei pukeuduta enää yhtä hyvin kuin aiemmin ja Radebergerin oluet makkaroineen eivät ole juhlan arvon mukaisia. Arviot tuntuvat uskottaville. Ensi-illat lienee kuitenkin eri asia? 

Viimeisen illan väliajalla löydän itseni Walhallasta Festspielhausin viereiseltä kukkulalta. Siellä ei ole jonoja. Tesla on tuonut mallinsa esittelyyn. 

Elitismiä tarvitaan, jotta pääsisimme eteenpäin.