Kävelyllä metsässä

Raision alppiruusupuisto 18.6.2017

Pohjan satakieli

Se lauloi illasta puoliyöhön,

ja taas, kun leimahti koilliseen

uus liekki uusine toiveineen

se heräsi, laulaja, laulajan työhön

ja oksalla nuoren omenapuun

koko suvisen kuun

se sepitti säkeitä armaalleen.

Yli perunamaan, läpi ikkunain

se laulu helisi, helisi vain

ei näkynyt laulajaa.

Satakieli se on! minä julistin.

He nauroivat, isä ja äitikin:

Voi lapsi parka, ei koskaan saa

piha tämmöinen sellaista kunniaa:

mikä lienee pesätön peipponen!

Olin onneton, puolesta laulun sen

vain itkua vailla, kun häveten

pojansilmin uhmasta liekehtivin

ulos tölmäsin hullussa hurmiossa

ja hiivin suojassa pensasrivin

kuin kissa syvässä ruohikossa

ja, laulajan kunnian tähden

kiven sieppasin maasta ja - osuipas!

Miten onkaan Jumala avulias

ja altis luodun mieli.

Minä onnekas

sain todistaa kaikkien nähden:

se oli satakieli.

Lauri Viita (1954)

Vielä viisikymmentä vuotta sitten pidettiin mahdottomana, että alppiruusuja voitaisiin kasvattaa Suomen olosuhteissa. Helsingin yliopiston kasvitieteellinen puutarha ja Mustilan arboretum kehittivät kuitenkin 1970-luvulta lähtien lajikkeita, jotka selviävät kylmänlauhkeassa ympäristössämme. 

Nykyään Rhodorendron lajikkeita voi ihailla 28 julkisessa puistossa ympäri Suomea dendrologian seuran koostaman listauksen mukaan. Itselleni tuttuja näistä puistoista ovat tänään käymämme Raision alppiruusupuiston lisäksi, Mustilan arboretum Elimäellä (Kouvolassa), Turun yliopiston kasvitieteellinen puutarha Ruissalossa, Sapokka Kotkassa, Hatanpää Tampereella ja Yltöisten arboretum Piikkiössä. Helsingissä näitä kasveja voi ihailla ainakin 11 eri puistossa, Helsingin yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta Korkeasaareen.

Tärkeintä elämässä on puutarhanhoito (vai oliko se sittenkin purjehdus?) eikä sekään aina niin tärkeää.  Puutarhat, kuten muukin kulttuuri, kuuluvat toki enemmän itseis- kuin välinearvojen piiriin. Voi kuitenkin olla, että jossain Ukrainassa tai Venäjällä kaali- porkkana- ja perunamailla on enemmän jälkimmäistä merkitystä kuin meillä. 

Opiskeluaikanani Jyväskylässä lukemani Erik Ahlmannin (1892-1952) arvojen luokitukset tekivät minuun suuren vaikutuksen. Internetin ansioista ne saa tähän nopeasti napin painalluksella:

• Hedonistiset arvot (nautinto- eli mieluisuusarvot, joihin kuuluvat: onni, mielihyvä, ilo, nautinto ja aistillisuus. Hedonistiset arvot ovat alkeellisin mielihyvän laji.
• Vitaaliset arvot (elämä, terveys, tahto ja kuntoisuus),  
• Esteettiset arvot (kauneus, ylevyys, suloisuus ja taide),  
• Teoreettiset arvot (totuus, tieto, oppi, koulutus, viisaus ja tiede),  
• Uskonnolliset arvot (usko, toivo, pyhyys ja laupeus), 
• Sosiaaliset arvot (altruismi, ystävyys, rakkaus, uskollisuus, vapaus, veljeys, kunnia, isänmaallisuus ja turvallisuus. Sosiaalisesti arvokasta syntyy edistämällä toisen etua; sellaista, mikä toiselle on arvokasta). 
• Mahtiarvot: (voima, valta, sota, rikkaus, raha, voitto),  Oikeusarvot: oikeudenmukaisuus, ihmisoikeudet, tasa-arvo ja laillisuus ja  Eettiset arvot (hyvyys ja moraalinen oikeus).

Oma tiivistelmäni ylläolevasta:

Turhuuksien viljely on viisauden alku.

Kulttuuri on välttämättömyyksien tekemistä hyveeksi.