Miten Saksista tuli Saksa?

Penguin Books 2016, 598 pages

Suomen kielessä Saksa on saanut nimensä pohjoissaksalaisen saksin heimosta eli sachenilaisista. Nämä - ensiksi hansakaupiana tunnetut ihmiset - vaikuttivat itämeren ja Suomen alueeseen 1200-luvulta lähtien. 

Myöhemmin 1500-luvulla Martin Lutherin työ Mikael Agricolan kautta muokkasivat maatamme. Hieman myöhemmin suomalaiset tekivät vastavierailuja alueelle hakkapeliittoina kolmikymmevuotisessa sodassa (1618-1648). Rostockissa asiaa muistellaan kauhulla vieläkin, vaikka muitakin pahoja asioita alueella on toki aikojen saatossa tapahtunut. 

Englannin kulttuurinen ylivalta ja siihen liittyvä kielitaidon kapeutuminen johtaa turvautumaan aiheesta englanninkieliseen lähteeseen. Eipä silti, kirja Germany Memories of a Nation, on mestarillinen kulttuurihistoriallinen katsaus. Kirjan kirjoittaja Neil MacGregor on toiminut sekä Lontoon kansallisgallerian että British Museumin johtajana. 

Tämä historiankirjoitus perustuu esineisiin, ihmisiin, paikkoihin ja rakennuksiin, joiden yksityiskohdista maalataan kokonainen yhden kansakunnan historia. Metodisesti kirjailija paneutuu yksityiskohtaisesti yksittäisiin ja pieniinkin aiheisiin ja esineisiin, kuten esimerkiksi rahoihin, joiden symboliikasta johdetaan uskottavasti myös laajempia merkityksiä.

Saksa kokonaisuutena on tietenkin itse paradoksi. Sen menetetyt pääkaupungit Praha ja Köningsberg kuvastavat koko Saksalais-Roomalaisen keisarikunnan hajanaisuutta ja identiteettiä. Kysymykseen siitä mitä Saksa on, ei saada yhtä vastausta vaan monia sellaisia. 

Protestanttinen pohjoinen vastaan katollinen etelä ja länsi; tekniseen osaamiseen perustuva teollisuus yhdistettynä romanttiseen haaveilevaan taiteellisuuteen sekä pyrkimys itsekasvatukseen ja vapauteen vastaan autoritaarisuus. Siinäpä aineksia nykyaikaisen ihmisen ja kulttuurien ymmärtämiseen! 

Kirja on täynnä tarkkoja huomioita. 

Toisin kuin ehkä ajatellaan August Hoffmannin teksti ja Haydn melodia Deutschland, Deutschland über alles Saksan kansallislaulu vuodelta 1848 ei viittaa mihinkään nationaalisiin ylikansallisiin pyrkimyksiin. Laulun sanoma on, että liberaalien arvojen tulisi vallita koko Saksan alueella yhtenäisesti niin Preussissa, Baijerissa, Hampurissakin kuin muissakin alueen itsenäisissä valtioissa. 

Einigkeit und Recht und Freiheit yhtenäisyys, oikeus ja vapaus yhdistyvät samaa tarkoittaviin Saksan lipun väreihin. Valitettavasti Euroopan hullu vuosi jäi lyhyeksi ja nämä pyrkimykset jäivät odottamaan parempia aikoja.

Koska kirjan luvut ovat alunperin itsenäisiä esityksiä BBC radio 4 ohjelmia, MacGregorin ajautuksiin voi tutustua luku kerrallaan. Jos lukija on suomalainen ja vielä historianopetusta koulussa saanut, yhdistyy aiemmin kuultu elävästi hienojen kuvien ja tarinoiden kautta prismaksi, joka herättää mielikuvituksen.

Mitä metsä merkitsee  saksalaiselle, mitä suomalaiselle? Miten saksalainen ja suomalainen koulutus eroavat toisistaan?  Hyvinvointivaltio, arkkitehtuuri, musiikki... niin, entäpä ne natsit? Kyllä niitäkin kirjoittaja toki käsittelee... miten maailman tuon ajan sivistynein valtio saattoi kääntyä barbaariseksi totalitarismiksi?

Epäilen, että Hannah Arendtiin viitaten voimme ajatella pahuuden olevan identiteetin heikkoutta. Tuota identiteettiä voidaan rakentaa arvostamalla asioita itsessään ja myös arvostamalla kirjoja sillä, Heinen sanoin: siellä missä poltetaan kirjoja poltetaan kohta myös ihmisiä.

Toisin kuin mahdolliset muut maat, nykyinen Saksa on todennäköisesti läksynsä oppinut.

Ruusuritari

Elämä on valintoja. Tässä viikonvaihteessa keväisen aurinkoinen Turku suorastaan pursui tapahtumia. Omaan ohjelmaani olisivat voineet kuulua kaupunginorkesterin ja CCA-kuoron esiintyminen liikekeskus Hansassa, kirkkopäivien runsas ohjelma tai vaikkapa yliopiston publiikki. Lisänä listalla muutama muu henkilökohtainen vierailu tai asia. Päätös oli kuitenkin helppo ja tehty jo aiemmin: ei muuta kuin viideksi tunniksi elokuvateatteriin Richard Straussin Ruusuritaria kuuntelemaan!

Tässä produktiossa Rene Fleming esiintyy ilmeisesti viimeisestä kertaa oopperan lavalla. Näihin ilmoituksiin voi toki suhtautua varauksella - ehkäpä hän ei enää laula juuri tätä roolia? Jorma Hynnisen vastaavan kaltaisiin lopettamisilmoituksiin on jo Suomessa totuttu useamman vuoden ajan. Kun Octavian roolin lauloi Elina Caranca - samoin ajatuksin - viimeistä kertaa roolin laulaen, oli syytä odottaa huippuesitystä! Harvoinpa METin suhteen tarvitsee muuta olettaakaan.

Tänä talvena Finnkinon oopperassakäyntimme ovat jääneet kyllä luvattoman vähälle. Parisen vuotta sitten kävimme paikalla kausikorttilaisina. Tällöin näimme lukuisia oopperoita, joiden esittäminen asettaa korkeat laatuvaatimukset hyvälle esitykselle. Myös harvinaisempien oopperoiden bongaus onnistuu formaatin avulla loistavasti.

Finnkinon punaiset tuolit ovat muuten samaa väriä kuin New Yorkin oopperan vastaavat. Hintaero on merkittävä. Jos Metropolitanissa haluaa permantopaikan, jossa samalla tavalla lähietäisyydellä voi nähdä laulajat, täytyy varautua suurempaan kustannukseen kuin mitä elokuvateatterissa joutuu. Ainahan Helsinki Vantaalla voi kuitenkin jättää sen kalliin sämpylän syömättä, jos budjettiasiat aiheuttavat huolta... Toinen asia on, että vaikka Don Carlos kuulostikin hienolle paikan päällä, parvet ovat Metissä todella kaukana lavalta (kiikarit mukaan).

Elokuvateatterin oopperat ja Lontoon National Theatre esitykset, Bolsoin balettia unohtamatta ovat loistava kulttuuriteko elokuvateatteriketjulta. Joskus näitä esityksiä näkee myös yleisradion kautta kotona. Äänentoistolaitteet eivät kuitenkaan tällöin ole samaa tasoa. Ja jos joku pelkää kielitaitonsa puolesta, siellähän sitä kieltä sitten oppii. Turun syntyperäinen englanninkielinen yleisö Shakespeare Companyn esitystä seuratessa, nauroi kyllä aivan eri paikoissa kuin me muut. Niinhän se aina on.

Ruusuritari sijoittuu Habsburgien aikakauden loppuun Wieniin. Sen musiikki soljuu monitahoisena ja tarina sisältää symboliikkaa, joka kiehtoo ajattomasti. Vaikka mikään melodia itsessään ei ole omaksuttavissa kertakuulemalla, Straussin kauneus lumoaa. Koskettavimpia hetkiä ovat Marsalkattaren ajan olemusta pohtiva aaria ja italialaisen laulajan aariat ensimmäisessä näytöksessä. Kuten tietysti myös kuuluisa kolmannen näytöksen lopputertsetti.

Enempää juoneen menemättä, pohjimmiltaan teos on opera buffan ja semi-serian välimuoto. On aina ihmeellistä, kun joku näyttelee sekä naista että miestä vuorotellen. Tässä ohjauksessa libreton mahdolliset kuolleet hetket oli kyllä täytetty oivaltavasti - aina Piukat paikat elokuvan hahmoihin viitaten.

Metin oopperoiden lavasteet ovat luku sinänsä. Ne ovat fantastiset. Ruusuritarissa palatsin seinälle sijoitetut taulut olivat aitoja kopioita Wienin piiritystä esittävistä maalauksista ja toisen näytöksen Secession tyyli sotilaallisine elementteineen vaikuttava. Kun tähän lisättiin kolmannen näytöksen dekadentti bordellisisustus, ohjaajan ajatus erään aikakauden päättymisestä tuli selkeästi esiin. 

Kaikki jotka tuntevat Wienin ja ovat ihastelleet sen arkkitehtuuria, taiteita ja musiikkia lienee miettineet ohimennen myös seuraavaa ajatusta:

Onko kuitenkin niin, että ihminen ei pohjimiltaan kestä kauneutta?

Kevään ensi kierros

Pidän asioista jotka ovat suhteellisen vaikeita oppia ja kestävät mielellään pitkään. Wagnerin ooppera Nürnbergin mestarilaulajat on noin kuusi tuntia pitkä. Suunnilleen saman verran aikaa vie myös keskikesän Golfkierros täyteen buukatulla kentällä. Molemmille näille lajeille on ominaista, että ne vaativat - ei vain oppimista - vaan erityisesti tietoista opettelua.

Golfin ja kulttuurin harrastamisen sanotaan lisäävän terveyttä ja elinaikaa. Tässä väitteessä korrelaatio ja kausaliteetti menevät toki iloisesti sekaisin. Ei se, että käy taidenäyttelyissä, museoissa, konserteissa tai golfkentällä paranna suoranaisesti maksakirroosista, verenkierto- ja sydänsairauksista tai muilta elintasosairauksia. Mutta ehkäpä silti ne luonteenpiirteet, asenteet ja arvot, joita nämä lajit vaativat, korreloisivat väitettyjen terveysvaikutusten kanssa?

Mitä tekisin, jos saisin viisi lisävuotta elämääni? Siitäkin huolimatta, että tuo lisäaika tullaan viettämään golfkentällä? Olen tässä asiassa täysin samalla linjalla kuin englantilainen P.G. Wodehouse (Kyllä Jeeves hoitaa -televisiosarja) lukuisissa kirjoissaan. Vastaan kysymyksiin ehdottomasti kyllä. Tämä on toki mahdoton ajatus niille, jotka ajattelevat golfin olevan vain tapa pilata kunnon kävelyretki. Laji tuntuu jostain syystä jakavan mielipiteitä voimakkaasti. Hyvä näin, sillä sehän kertoo, että asialla on merkitystä!

Golf on aloittelijalle armoton laji. On turhauttavaa huomata, kuinka pieni valkoinen pallo, joka periaatteessa lepää paikallaan, tuntuu omaavan oman tahtonsa suhteessa haluttuun määränpäähän. Omituisimmillaan maila ei edes tunnu osuvan palloon. Vielä pahemmassa tapauksessa pallo ottaa ja ponkaisee kohti autoja, ajotietä tai klubitalon terassia. Olenpa nähnyt lyönnin, joka lensi suoraan taaksepäin. Itse muistan lyöneeni avauslyönnin mm. harakanpesään.

Kerrotaan, että kanadalainen David Mulligan ikuisti nimensä historiaan, kun hänen ystävänsä rupesivat nimeämään hänen pieleen menneitten avauslyöntien korjaavia lyöntejä ”mulligaaneiksi”. Alan puritaanit kutsuvat mulligaania kolmanneksi lyönniksi, mikä on tietysti kovin ikävää. Asiasta kannatta sopia siis heti aluksi.

Osaatko nauraa itsellesi? Miten kestät paineen ja häpeän omasta osaamattomuudestasi? Jos läpäiset nämä kaksi haastetta, sinulla on edellytyksiä golffariksi.

Jos peli ei suju, voi toki aina keskittyä estetiikkaan. Monet golfkentät ovat hienosti hoidettuja kokonaisuuksia kauniisti avautuvilla näkymillä. Luontoelämystä täydentää kasvien lisäksi eläimet, jotka tuntuvat viihtyvän golfalueilla. Itse olen nähnyt kauriita, jäniksiä, albatrossin ja ketun poikasen (kuvassa), joka varasti pallomme ja leikki sillä sitten hiekkabunkkerissa.

Kun pelitaidot paranevat ja tasoitus laskee, nälkä paremmasta suorituksesta kasvaa. Olisipa hienoa, että saisin myös ne kaikkein vaikeimmat väylät pelattua vaikka edes kahdeksalla lyönnillä. Milloin tavoitan sadan lyönnin rajan?

Mutta oletko rehellinen ja lasket kaikki lyönnit oikein? Ketä luulet huijaavasi? Rupeatko raivoamaan tai käyttäytymään huonosti? Leikkiähän tämä vain on.

Toisin kuin Turussa, tai ehkäpä laajemminkin Suomessa, golfkentällä tervehditään kaikkia ihmisiä. Pelaamaan saattaa joutua myös vieraitten ihmisten kanssa, joita tervehditään ja kannustetaan koko kierroksen ajan. Ihmiset myös pukeutuvat asiallisesti pelin sääntöjä ja etikettiä noudattaen. Se on oikein mukavaa.

Pohjimmiltaan laji on ennen kaikkea epäonnistumisen ja onnistumisen filosofiaa. Sweep spot, mailan optimaalinen osuma palloon on musiikkia – hyvän osuman kuulee äänestä. Swing eli rytmi yhdessä kehon ryhdin kanssa kertovat itsevarmuudesta, jolla tavoitellaan onnistumista. Tämä vaatii tietoista läsnäoloa, optimismia ja uskoa siihen, että pystyy mahdottomaan. 

Usein näin ei kuitenkaan tapahdu. Joskus onnistut. Molemmat näistä vaihtoehdoista koukuttavat ja pitävät pelaajan lajin parissa.

Kilpailla voi ja saa. Yhteiskunnan kannalta se on jopa välttämätöntä. Mutta pohjimmiltaan haaste on aina jokaiselle henkilökohtainen. Sitä sanotaan golfissa tasoitukseksi, yhteiskunnassa joksikin muuksi. 

Golffareita tarvitaan Suomessa lisää.

Trumpster

Penguin books 2016

Olisi syvästi väärin sanoa, että Trump valehtelee koko ajan. En koskaan väittäisi, että hän valehtelee nukkuessaan. Toisaalta, hän on kuuluisa siitä, että tarvitsee vain neljän tunnin yöunet.

Viime vuonna julkaistussa kirjassaan New Yorker -lehden toimittaja Mark Singer kuvailee Yhdysvaltain nykyistä presidenttiä tavalla, joka saa lukijan joko epäuskoiseksi tai kauhistuneeksi. 

Kirjan alkuosa kuvailee työtehtävää, joka alkoi jo vuonna 1996. Singer saa lehdeltään tehtäväksi seurata Donald Trumpia tämän päivittäisessä toiminnassa kirjoittaakseen  myöhemmin luonnekuvauksen tästä. 

Työtehtävät tuovat mukanaan helikopterilentoja Atlantic Cityn kasinoille, Floridan Palm Beach Mar-a-Lagon resorttiin ja lukuisille golfkentille. Trumpin tavaramerkki, liioitteleva ja mahtaileva omistusten esittely peittää useasti sen takana olevat epäselvät rahoitusjärjestelyt ja jatkuvat oikeudenkäynnit. 

Kirjailija perehtyy myös muihin Trumpia koskeviin kirjoihin ja näiden haamukirjoittajiin. Kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta. Loppujen lopuksi on kuitenkin epäselvää, miksi Trump antaa Singerin seurata itseään, sillä lopputulos ei tule häntä miellyttämään. 

Vuonna 2005 kirjan Character Studies (joka sisältää useita kuvauksia myös muista henkilöistä) saa Donald Trumpin kirjoittamaan vihaisen vastineen New York Timesiin: Mielipidekirjoituksen pääsisältö on, kuinka huono kirjailija Singer todella onkaan. Ylläolevasta kuvasta voi myös lukea tämän mielipiteen: Mark, you are a total loser! And your book (and writings) sucks! 

Donald Trumpin kommentit voivat toki naurattaa aikansa, jos sattuu tykkäämään 14-vuotiaan huumorista. Ongelma taitaa kuitenkin olla siinä, että lausumia ei ole alunperinkään tarkoitettu huumoriksi. 

Nice tits, no brains - kuittaa presidentti avioeronsa ja entisen vaimon ominaisuudet. Matti Nykänen kuuluisine aforismeineen on selvästi älykkö ja filosofi Yhdysvaltojen presidentiin verraten.

Voi poikani, kunpa tietäisit miten vähällä järjellä tätä maailmaa hallitaan Axel Oxenstiernan (1583-1654) kuuluisa lause taitaa siis edelleenkin pitää paikkaansa.

Vähäinen järki, yhdistettynä pahaan tahtoon onkin tietysti sitten pahempi juttu. Jos tähän lisätään vielä epäilys, että asianomaiselta puuttuu itsereflektion lisäksi myös sielu, ollaankin jo kysymyksissä, jota esim. Robert Musil käsittelee romaanissaan Mies vailla ominaisuuksia (Der Mann Ohne Eigenschaften). 

Kieltämättä Mark Singerin kirja jättää lukijalleen oudon olon. Taustastaan huolimatta kirjailija ei pysty analysoimaan ja luonnehtimaan kohdettaan tarkasti. Ehkäpä kohde on vain yksinkertaisesti niin banaali. Vai olisikohan kyseessä jopa Mefisto? 

Jos ja kun Korean sota tulee, Yhdysvallat voittaa sen. Tällöin Trumpin suosio nousee ja on oleva yhtä korkealla kuin aikanaan Hitlerillä Pariisin valtauksen jälkeen. Nähtäväksi jää mikä sotkee kuviot lopullisesti, ja mitä siitä sitten seuraa.

Elämme mielenkiintoisia aikoja.