Pidän asioista jotka ovat suhteellisen
vaikeita oppia ja kestävät mielellään pitkään. Wagnerin ooppera Nürnbergin
mestarilaulajat on noin kuusi tuntia pitkä. Suunnilleen saman verran aikaa
vie myös keskikesän Golfkierros täyteen buukatulla kentällä. Molemmille näille lajeille
on ominaista, että ne vaativat - ei vain oppimista - vaan erityisesti tietoista
opettelua.
Golfin ja kulttuurin harrastamisen
sanotaan lisäävän terveyttä ja elinaikaa. Tässä väitteessä korrelaatio ja
kausaliteetti menevät toki iloisesti sekaisin. Ei se, että käy
taidenäyttelyissä, museoissa, konserteissa tai golfkentällä paranna suoranaisesti
maksakirroosista, verenkierto- ja sydänsairauksista tai muilta
elintasosairauksia. Mutta ehkäpä silti ne luonteenpiirteet, asenteet ja arvot,
joita nämä lajit vaativat, korreloisivat väitettyjen terveysvaikutusten kanssa?
Mitä tekisin, jos saisin viisi lisävuotta
elämääni? Siitäkin huolimatta, että tuo lisäaika tullaan viettämään
golfkentällä? Olen tässä asiassa täysin samalla linjalla kuin englantilainen P.G. Wodehouse (Kyllä Jeeves hoitaa -televisiosarja) lukuisissa kirjoissaan.
Vastaan kysymyksiin ehdottomasti kyllä. Tämä on toki mahdoton ajatus niille,
jotka ajattelevat golfin olevan vain tapa pilata kunnon kävelyretki. Laji
tuntuu jostain syystä jakavan mielipiteitä voimakkaasti. Hyvä näin, sillä sehän
kertoo, että asialla on merkitystä!
Golf on aloittelijalle armoton laji. On turhauttavaa huomata, kuinka pieni valkoinen pallo, joka periaatteessa lepää
paikallaan, tuntuu omaavan oman tahtonsa suhteessa haluttuun määränpäähän. Omituisimmillaan
maila ei edes tunnu osuvan palloon. Vielä pahemmassa tapauksessa pallo ottaa
ja ponkaisee kohti autoja, ajotietä tai klubitalon terassia. Olenpa nähnyt
lyönnin, joka lensi suoraan taaksepäin. Itse muistan lyöneeni avauslyönnin mm. harakanpesään.
Kerrotaan, että kanadalainen David Mulligan ikuisti nimensä
historiaan, kun hänen ystävänsä rupesivat nimeämään hänen pieleen menneitten
avauslyöntien korjaavia lyöntejä ”mulligaaneiksi”. Alan puritaanit kutsuvat
mulligaania kolmanneksi lyönniksi, mikä on tietysti kovin ikävää. Asiasta kannatta sopia siis heti aluksi.
Osaatko nauraa itsellesi? Miten kestät
paineen ja häpeän omasta osaamattomuudestasi? Jos läpäiset nämä kaksi
haastetta, sinulla on edellytyksiä golffariksi.
Jos peli ei suju, voi toki aina keskittyä
estetiikkaan. Monet golfkentät ovat hienosti hoidettuja kokonaisuuksia
kauniisti avautuvilla näkymillä. Luontoelämystä täydentää kasvien lisäksi
eläimet, jotka tuntuvat viihtyvän golfalueilla. Itse olen nähnyt kauriita,
jäniksiä, albatrossin ja ketun poikasen (kuvassa), joka varasti pallomme ja leikki sillä sitten
hiekkabunkkerissa.
Kun pelitaidot paranevat ja tasoitus
laskee, nälkä paremmasta suorituksesta kasvaa. Olisipa hienoa, että saisin myös
ne kaikkein vaikeimmat väylät pelattua vaikka edes kahdeksalla lyönnillä. Milloin tavoitan
sadan lyönnin rajan?
Mutta oletko rehellinen ja lasket kaikki lyönnit
oikein? Ketä luulet huijaavasi? Rupeatko raivoamaan tai käyttäytymään huonosti?
Leikkiähän tämä vain on.
Toisin kuin Turussa, tai ehkäpä
laajemminkin Suomessa, golfkentällä tervehditään kaikkia ihmisiä. Pelaamaan
saattaa joutua myös vieraitten ihmisten kanssa, joita tervehditään ja kannustetaan
koko kierroksen ajan. Ihmiset myös pukeutuvat asiallisesti pelin sääntöjä ja
etikettiä noudattaen. Se on oikein mukavaa.
Pohjimmiltaan laji on ennen kaikkea epäonnistumisen
ja onnistumisen filosofiaa. Sweep spot, mailan optimaalinen osuma palloon on musiikkia – hyvän osuman kuulee
äänestä. Swing eli rytmi yhdessä kehon ryhdin kanssa kertovat itsevarmuudesta,
jolla tavoitellaan onnistumista. Tämä vaatii tietoista läsnäoloa, optimismia ja uskoa siihen, että pystyy mahdottomaan.
Usein näin ei kuitenkaan tapahdu. Joskus
onnistut. Molemmat näistä vaihtoehdoista koukuttavat ja pitävät pelaajan lajin
parissa.
Kilpailla voi ja saa. Yhteiskunnan
kannalta se on jopa välttämätöntä. Mutta pohjimmiltaan haaste on aina jokaiselle
henkilökohtainen. Sitä sanotaan golfissa tasoitukseksi, yhteiskunnassa joksikin muuksi.
Golffareita tarvitaan Suomessa lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti