Saatana saapuu Moskovaan

Kansallisteatterin Villensaunassa

"Ihmiskunnan suurin synti on pelkuruus"

Tämä ajatus toistuu Mestari ja Margarita näytelmässä kolmesti. Kukko ei tosin kiekaise edes viimeisen kerran jälkeen...

Mihail Bulgakovin (1891-1940) kirjasta on useita versioita. Ensimmäinen versio paloi uunissa vuonna 1930, toinen versio on vuodelta 1936 ja kolmas 1937. Kirjailija työsti tekstiään kuolemaansa saakka, mutta ei saanut sille koskaan julkaisulupaa. Vahvasti sensuroitu versio ilmestyi Venäjällä vasta vuonna 1966 ja kirjan ei-sensuroidut versiot vasta vuosina 1973 ja 1989. Teosta pidetään yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun venäläisessä kirjallisuudessa. 

Kirjailijaa itseään ei voida syyttää pelkuruudesta. Hän pyysi kirjeitse henkilökohtaisesti Stalinilta kahta asiaa: joko teoksensa julkaisulupaa tai vaihtoehtoisesti lupaa muuttaa pois Neuvostoliitosta. Kumpaankaan pyyntöön ei "isä aurinkoinen" vastannut.

Tänä syksynä ensi-iltansa saanut kansallisteatterin näytelmä on ollut koko ajan loppuunmyyty ja arviot siitä ylistäviä. Näytelmän esillepano on unenomainen, kevyen leijaileva ja hienostuneen absurdi. Näyttelijätyö on kauttaaltaan ensiluokkaista ja kaksoisroolien tulkinta uskottavaa - musiikkivalintana Piazola aiheeseen sopivaa. Parhaat roolit ovat tietysti pahiksilla, ne kun herättävät sympatiaa!

Näytelmän alkukohtaus on avain koko näytelmään. Puistonpenkillä istuvat kirjailijaliiton puheenjohtaja Berlioz ja runoilija Ivan Bezdomnyi, jotka keskustelevat tieteellisen maailmankuvan mukaisesta kirjallisuudesta ja sitä tukevan uskontokriittisen taiteen tarpeellisuudesta. Salaperäinen vieras (saatana) seuralaisineen (kissa ja vampyyri) liittyvät herrojen seuraan. 

Keskustelu saa omalaatuisen luonteen. Taikurilta näyttävä ulkomaalainen (?) ehkäpä vakoilija (?) ennustaa  Berliozille lyhyttä loppuelämää. Tämä tulee liukastumaan auringonkukkaöljyyn ja törmäämään raitiovaunuun, joka leikkaa hänen päänsä irti... (näinhän ei tietenkään kenellekkään oikeassa elämässä käy?). Eihän toki!

Runoilija Bezdomnyi joutuu mielisairaalaan ja tutustuu kirjailijaan - mestariin, joka on vastoin viranomaismääräyksiä kirjoittanut uskonnollisesta aiheesta, liekö Bulgagovin alter ego? Näytelmässä hän polttaa kirjansa... kuten muistamme Dantekin sijoitti helvettiinsä tuntemiaan henkilöitä. Ei ole vaikea kuvitella, että kirjailijaliiton puheenjohtajalla, jonka pää irtoaa, olisi ollut vastine myös oikeassa elämässä! 

Paljastamatta juonta enempää, teema ja muunnelmat pyörivät jatkossa mitä villimmissä unikuvissa pitkin Moskovaa, kuin myös ajanlaskun alussa Palestiinassa, jossa Pontius Pilatuksella on hallinnollisia ongelmia. Aitoon romanttiseen tyyliin Bulgagovin roolihahmoista on tärkeä Margarita, joka on tietysti suora viittaus Faustiin. Tervetuliastanssi punaisessa mekossa marssittaa kuolleita paikalle ja  emännän palvelukset palkitaan - toisin kuin Bulgakov, näytelmän kirjailija pääsee pois Moskovasta! 

Amor vincit omnia.

Itse luin Saatana saapuu Moskovaan jo vuosia sitten. Näytelmä syvensi lukukokemusta. Kannattaa mennä katsomaan!