keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Kiinalaisia mietteitä

Baidun Kiinaa

Kun reilu vuosi sitten aloitin kirjoitella Blogia, nostin esiin Cambridge Analyticsin:
China Dailyn kommentti asiaan 24.4. oli suunnilleen seuraava: "Mitäs me olemme teille sanoneet!". Verkkovakoilu ja -profilointi ovat osa teknologista yhteiskuntaa ja teknosysteemistä kulttuuria. Mitä tiiviimmin ihmiset jäsentävät maailmaansa tietotekniikan kautta, sen helpompi heitä on luokitella, ohjata ja valvoa. Olisiko Orwell tämän enää paremmin voinut ennakoida? 

Kiinalaisilla on omat Googlensa (kuvassa) ja mesensä WeChat. Amerikan appit eivät maassa toimikaan. Uusi Suomi uutisoi vastikään uudesta kokeilusta, jonka mukaan Kiinassa kansalaisille suunnitellaan pisteytysjärjestelmää.

Sillä lailla. 

OP Pohjolakin ehdotti minulle autolla-ajoon liittyvää valvontaa. Jos ajaisin kunnolla ja kiltisti, saisin yhden tankillisen bensaa palkkioksi! Mites sitten kun tulee kiire golfkentälle, ja Kakskerran saarella ajan kuudenkympin alueella ylinopeutta? (Esimerkki tietenkin fiktiivinen).

Sähköisku, vakuutusyhtiön maksujen korotus ja naamakuva jollekin sivustolle, jossa ihmiset saavat käydä tekoani (tai siis minua) paheksumassa. MeToo!

Arvoisa lukija, oletko varma että se mitä ajattelet on totta? Vai mietitkö, mistähän se tuokin ajatus nyt on päähäni tullut...

Paljon vaarallisempi, kuin yksittäiset disinformaatiokamppanjat on teknokulttuurin mukanaan tuoma primitiivistyminen, jossa vallitsevat toisaalta viettien ja mielihalujen rajaton tyydyttäminen, toisaalta moraalisen närkästymisen ja eksaktien sääntöjen valvonta (erityisesti kohdistuen toisiin ihmisiin). Joku voisi lisätä tähän tajuntateollisuuden.

Ihminen palvoo itseään.


Beijing - valokuva Joel Hypén
Virta venhettä vie. Mihin päättyvi tie?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti