 |
| Collinen aaria, Matthew Rose Metropolitan Opera HD |
Vecchia zimarra, senti,
io resto al pian,
tu ascendere
il sacro monte or devi.
Le mie grazie ricevi.
Mai non curvasti il logoro
dorso ai ricchi ed ai potenti.
Passâr nelle tue tasche
come in antri tranquilli
filosofi e poeti.
Ora che i giorni lieti
fuggîr, ti dico: addio,
fedele amico mio.
Addio, addio.
"Vanha uskollinen manttelini, kuule, tähän jään; mutta sinun on noustava hurskauden pyhälle vuorelle. Kiitokseni saat. Koskaan ei kaarelle kulunut selkäsi ole kumartanut rikkautta ja valtaa. Syvällä taskujesi luolassa olet suojellut filosofeja ja runoilijoita. Nyt kun nuo onnelliset päivät ovat ohi, täytyy minun jättää jäähyväiset, uskollinen ystäväni. Hyvästi, hyvästi."
----------------------
Viime viikolla addiktoitumiseni sävel- ja näyttämötaiteeseen alkoi saada jo vakavia piirteitä. Maanantaina olimme seuraamassa Lontoon kansalllisteatterin Cat on a Hot Tin Roof, Tennessee Wiliams näytelmää, torstaina Helsingin Sanomat tarjosi tilaajilleen balettia kansallisoopperasta Alphonse Adamin Gisellen ja Yleteemalta tuli vielä päälle West Side Story. Miten hienoja nämäkin esitykset olivat, pisimmän korren vei silti eilinen La Boheme. Näyttelijätyö, lavastukset, laulaminen yhdistettynä suuren kankaan HD kuvaan äänentoistoineen on vain jotain, jonka soisi nuorempienkin ihmisten löytävän.
Asiaa harrastaville aina kiinnostava kysymys rooleista: Mimi, Sonya Yoncheva; Musetta, Susanna Philips; Rodolfo, Michael Fabiano; Marcello, Lucas Meachem; Schaunard, Aleksei Lavrov; Colline, Matthew Rose, ja; Benoit/Alcindoro: Paul Plishka. Kapellimestari Marco Armiliato. Niin, näyttämömiehiä sata, ja kuoroa ja muuta väkeä varmasti yli kaksisataa. Maailmanlaajuinen yleisö noin 300.000 katsojaa.
-----------------
Puccinin La Boheme on täynnä toinen toistaan kauniimpia melodioita. Ylläoleva Collinen aaria on näiden joukossa kuin nuhjuinen takki - melodisesti ei kovin kummoinen. Silti sanomaltaan keskeinen, uskollisuus ja itsensä likoonpaneminen eivät nouse rikkaudesta ja vallasta vaan filosofiasta ja runoudesta.
Tuohon luottaen, maailmassa on toivoa!
Toisaalta Winston Churchill on sanonut:
VastaaPoistaIf a man is not a socialist by the time he is 20, he has no heart. If he is not a conservative by the time he is 40, he has no brain.
Koska taiteilijat saavat niin kovin vähän palkkaa (useimmat, ei kaikki) romanttinen rappiotaiteilija on klisee. Siinä Puccini on kuitenkin oikeassa: pelkällä rahalla ei pitkälle pötkitä! (Kuten ilman sitäkin on kurjaa...)