Viime kesänä pidin blogitauon. Eihän se sitä tarkoita, ettei mitään olisi tapahtunut, mutta bloginpidon alkuperäinen ajatus: jotta edes itse muistaisin missä olen ollut - jäi tuolloin toteutumatta.
No, viime lauantaina olimme Mikkelissä. 30-vuotta sitten Mätämunan muistelmat -kirjan kirjoittanut Seppo Heikinheimo myötävaikutti traditioon, jossa Mariinski-teatterin orkesteri ja Valeri Gergijiev jalkapallon, saunomisen ja lomailun lisäksi tulivat Pietarista etelä-Savoon soittamaan.
Illan juhlakonsertti oli lähes loppuunmyyty ja konserttitalon aula täynnä julkimoita sekä tavallista väkeä. Vaikka konserttitalo Mikaeli ei aivan tuore olekkaan (1988) sen arkkitehtuuri ja toimivuus sai pohtimaan - kyllä Turussakin olisi syytä olla kunnollinen konserttitalo!
Illan konserttiohjelma Debussyn Faunin iltapäivä, Pelleas ja Melisande -oopperan katkelmia sekä Straussin alppisinfonia antoivat odottaa paljon. Faunin iltapäivä soi eteerisesti ja soittimien värit erottuivat toisistaan. Sen sijaan Pelleas ja Melisande katkelmat herättivät kysymyksen, miksi näinkin staattinen sävelmaalailu oli valittu ohjelmistoon?
Onneksi Straussin jättiläisteos poikkesi edellisen kappaleen unettavuudesta. Hesarin toimittaja piti orkesterin soundia liian kovana. Itse olimme valinneet salin takaosan hyvin tietäen, että pienehkö sali täyttyisi varmasti äänimassoihin. Harvoinpa kuulee näin täyteläistä soittoa. Matka Itävallan alpeille oli helposti kuultavissa.
Illan paras hetki oli kuitenkin ylimääräinen numero. Oopperaorkesterin vetäisemä Wagnerin 3. näytöksen Lohengrin -alkusoitto sai hyvälle mielelle. Niinpä niin, Wagner on aina Wagneria!
Vinkki: konserttitalosta vain muutama sata metriä sijaitseva huoneistohotelli Uusikuu oli siisti ja edullinen yöpymispaikka, jota uskaltaa suositella Mikkeliin menijöille...
Ehkäpä uudelleen jotain elokuussa... hyvää kesää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti