Proms

Royal Albert Hall

Viime viikonloppuna televisiosta tuli Last Night of the Proms. Liekö syynä Sakari Oramon kausi, Suomen televisio näyttää konsertin, vaikka johtaja onkin jo vaihtunut ei-suomalaiseen. Kesällä pääsimme paikan päälle kuulemaan Beethovenin 9. sinfonian. Kuoro oli hyvä, akustiikka ei aivan. Promenade konsertteja - maailman suurinta klassisen musiikin festivaalia - on toki kuultu radiosta Suomessa jo aiemminkin. 

Tähän liittyvä hyvä kysymys on, milloin suomalaisten yleissivistys lähti rapautumaan nykyiselle tasolleen? 

Arvatenkin vuonna 1990, jolloin yleisradion kanavauudistuksen myötä eri musiikinlajit ja siihen liittyvät elämänmuodot erotettiin toisistaan radio Mafiaksi, radio Suomeksi ja ykköskanavaksi. Tätä aiemminhan kansalaiset olivat joutuneet altistumaan toistensa musiikkimaulle. Nykyäänhän ei rokkidiggarin tarvitse oopperakiljumista kuunnella... aiemmin kaikki tiesivät silti kuka Maria Callas on Irwin Goodmannista puhumattakaan.

Nykyään jokaisen "oma maku" on kaiken arvon mitta ja kaikki siis tasa-arvoisia. MOT.

Hoh-hoijaa...

Brittien saaria voidaan suomalaisesta näkökulmasta tietysti kuvata luokkayhteiskunnaksi. Suomi on toki luokaton (?)... Uskallan silti epäillä onko käsitys todella noin yksioikoinen.

Kensingtonin alue ilmaisine museoineen, korkeakouluineen ja tietenkin Royal Albert Hall, on osa optimistista valistuksen projektia. Konserttisalin nimikin viittaa siihen RHA...of Arts and Sciences. Jo alusta pitäen salin ajatus oli esitellä kulttuuria kaikissa sen muodoissaan - niinpä salissa ovat esiintyneet niin Beatles, Richard Wagner kuin Pink Floyd. Tieteen puolelta kannattaaa mainita etenkin Albert Einstein, Euroviisut ja Miss World - kisat.

Lontoossa minua viehättää sen suvaitsevaisuus ja avarakatseisuus, englantilaisissa heidän itseironinen huumorinsa. Tätä suomalaistenkin kannattaisi opetella. Epäilen kuitenkin, että peli on jo joltain osin menetetty. Sen verran vihaisia ja pelokkaita maamme ihmiset nykyään ovat.

We are not amused, kuten Queen Victoria sanoisi.

Mitä jos silti muuttaisimme suuntaa ja antaisimme jälleen kerran arvoa asioille, joista välttämättä emme ymmärrä itse ihan kaikkea?