Goethe Innsbruckissa

Johann Heinrich Wilhelm Tischbein Goethe in der römischen Campagna

3.9.1786 Goethe aloitti matkansa Italiaan Karlsbadista päätyen Sisilian kautta Roomaan, jossa oleskeli alkaen 6.6.1787, aina huhtikuuhun 1788 asti. Ylläoleva maalaus löytyy Frankfurtista Städelin museosta - se on ehkä tunnetuin muotokuva kirjailijasta.

Saksankielisessä kulttuuripiirissä Goethen matka toimi esikuvana turismille. Englannissa Grand Tourin idean esitteli John Locke kirjassaan An Essay concerning human understanding vuonna 1690. Sama idea kaupallistui Thomas Cookin ansioista  1800-luvun alussa. GT-autot ovat luonnollisesti tämän saman idean ilmentymiä. Harmi vain, että nykyään harvalla on varaa viipyillä etelä-Euroopassa kahta vuotta... täytyy siis tyytyä lyhyempään matkailuun.

Kesällä tuli siis matkailtua, ja vaikka olenkin Goethen Italian matka päiväkirjoineen lukenut, tämän muistiinpanon tärkein asia löytyy Innsbruckin Goldener Adler - hotellin takahuoneesta:

Goethe in Innsbruck?

Vihreän Chesterfield sohvan takana oleva hämyisä maalaus vaikuttaa aluksi tutulle, mutta kun sen taustamaisemaa katsoo tarkemmin, ei roomalaisia raunioita näy missään. Tilalla on alppimaisema!

Hotelli itse on hyvin tietoinen kuuluisista vieraistaan kuten esim. Mozart, Paganini, Camus ja Sartre, joitain mainitaksemme, kuninkaallisten vierasluettelon ollessa myöskin pitkä. 

Hotelli on täynnä taidetta, mutta hämmästyttävää kyllä kukaan henkilökunnasta ei ollut tietoinen ylläolevan tämän maalauksen alkuperästä tai edes siitä, että se eroaa alkuperäisestä työstä! Vaikuttaa myös siltä, että tätä anomaliaa ei googlettamallakaan pysty selvittämään.

Mahtaisiko joku siis tietää, mikä tämä aito 1700-luvun variaatio oikein on?

Lupasin kirjoittaa hotelillle jos asia selviäisi.

Mitäpä, jos Mona Liisasta löytyisi aito aikalaisversio talvisena hollantilaisversiona?

Niin, ja jos aiot matkustaa Innsbruckiin, tätä hotellia tuskin kannattaa jättää väliin. Se on toiminut paikallaan jo vuodesta 1390 lähtien ja palvelu on hyvin ystävällistä:

Hotel Goldener Adler (Best western)

Musiikin juhlaa

Viime kesänä pidin blogitauon. Eihän se sitä tarkoita, ettei mitään olisi tapahtunut, mutta bloginpidon alkuperäinen ajatus: jotta edes itse muistaisin missä olen ollut - jäi tuolloin toteutumatta.

No, viime lauantaina olimme Mikkelissä. 30-vuotta sitten Mätämunan muistelmat -kirjan kirjoittanut Seppo Heikinheimo myötävaikutti traditioon, jossa Mariinski-teatterin orkesteri ja Valeri Gergijiev jalkapallon, saunomisen ja lomailun lisäksi tulivat Pietarista etelä-Savoon soittamaan.

Illan juhlakonsertti oli lähes loppuunmyyty ja konserttitalon aula täynnä julkimoita sekä tavallista väkeä. Vaikka konserttitalo Mikaeli ei aivan tuore olekkaan (1988) sen arkkitehtuuri ja toimivuus sai pohtimaan - kyllä Turussakin olisi syytä olla kunnollinen konserttitalo!

Illan konserttiohjelma Debussyn Faunin iltapäivä, Pelleas ja Melisande -oopperan katkelmia sekä Straussin alppisinfonia antoivat odottaa paljon. Faunin iltapäivä soi eteerisesti ja soittimien värit erottuivat toisistaan. Sen sijaan Pelleas ja Melisande katkelmat herättivät kysymyksen, miksi näinkin staattinen sävelmaalailu oli valittu ohjelmistoon?

Onneksi Straussin jättiläisteos poikkesi edellisen kappaleen unettavuudesta. Hesarin toimittaja piti orkesterin soundia liian kovana. Itse olimme valinneet salin takaosan hyvin tietäen, että pienehkö sali täyttyisi varmasti äänimassoihin. Harvoinpa kuulee näin täyteläistä soittoa. Matka Itävallan alpeille oli helposti kuultavissa.

Illan paras hetki oli kuitenkin ylimääräinen numero. Oopperaorkesterin vetäisemä Wagnerin 3. näytöksen Lohengrin -alkusoitto sai hyvälle mielelle. Niinpä niin, Wagner on aina Wagneria!

Vinkki: konserttitalosta vain muutama sata metriä sijaitseva huoneistohotelli Uusikuu oli siisti ja edullinen yöpymispaikka, jota uskaltaa suositella Mikkeliin menijöille...

Ehkäpä uudelleen jotain elokuussa... hyvää kesää kaikille!  

Ihminen & tekniikka

Suomentanut Matti Simola, Kiuas kustannus 2016

Oswald Spenglerin Länsimaiden perikato on aina jakanut mielipiteitä. Analyyttisyyteen pyrkivät ihmiset eivät jaksa hänen heittojaan, kun taas runoudesta kiinnostuneet ihailevat kirjailijan syvällisyyttä. Pohjimmiltaan Spengler puhuu samasta asiasta, jota englantilainen fyysikko ja kirjailija Charles Percy Snow käsittelee vuoden 1959 Two Cultures - luennossaan. 

Lyhyesti sanottuna luonnontieteiden ja humanismin välisestä kommunikaation ja ymmärryksen kuilusta, joka  voi vaarantaa koko länsimaisen kulttuurin. Monet tämänkin kirjan ennustuksista ovat totta tänä päivänä. Työn siirtyminen Euroopasta, ympäristöongelmat  ja lajien sukupuutot jne. Tekniikka on kaksiteräinen miekka, joka toisaalta auttaa ihmistä, mutta samalla synnyttää tyhjyyttä ja tarkoituksettomuutta.

Kulttuureilla on vuodenaikansa kevät, kesä , syksy ja talvi. Kun kulttuurin henkinen sisältö ja nuoruuden henki väistyy, tilalle astuu sivilisaatio, joka perustaa kultuurin ideoiden jäljittelyyn ilman ymmärrystä näiden ilmiöiden varsinaisesta merkityksestä. 

Spenglerin sanoin, ihmiset ovat joko tosiasia tai totuus-ihmisiä. Perikadossaan hän esittää tämän saman ajatuksen Pilatuksen ja Jeesuksen vuoropuhelussa. Mikä on totuus? kysyy Pilates. Jeesus vaikenee. Mitä tosiasia-ihmiselle voi ylipäätään vastata? Eihän tämä edes usko totuuteen, saati että kestäisi kuulla siitä. 

Tähän liittyen ja juuri tässä mielessä kaikki Internetin someilmiöt - vihapuhe, anteeksipyyntö vaatimukset, kulttuurisen omimisen käsiteet, salaliittoteoriat, fake news ja muu manipulaatio - perustuvat valikoiviin tosiasioihin. Mikä tahansa sopivasti editoituna saadaan näyttämään miltä tahansa! 

Tätä käytetään häikäilemättömästi hyväkseen ja kansa tulee janoamaan verta yhä enemmän... Elämme sivilisaatiossa kulttuurin sijaan muinaisen roomalaisuuden mottoa seuraten: Panem et circenses. Tekniikka ja sen mukanaan tuoma talouskasvu on vapauttanut ihmisen. Mihin tämä on johtanut? Piilevän barbarian esiiinnousuun. Sivilisaatio ihminen vaatii oikeuksiaan ilman velvollisuuksia. Somen raivokas, lyhyisiin teksteihin perustuva argumentaatio hyökkää, solvaa ja kiihottaa ihmisiä. Twiitti on kätevä tapa osoittaa yhdellä lauseella olevansa oikeassa. Media muokkaa hetkessä sukulaisiaan ja kansaansa tappavasta pienestä pulleasta miehestä rauhantahtoisen valtiomiehen.

Spengler ei usko tasa-arvoon. Ihminen on petoeläin ja saalistaja, joka etsii omaa etuaan. Ajattelukyvyn ja mielikuvituskyky erottaa toisistaan johtajat ja johdettavat. Lahjakkaiden joukko hallitsee muista ihmisistä koostuvaa laumaa. 

Massayhteiskunnan kasvaessa jännite näiden ryhmien välillä kasvaa traagiseen loppuun saakka. Massat voittavat tämän kulttuurisodan. Kyvyttömyydestä arvostaa kulttuurin henkistä taustaa yhteiskunnat lakastuvat takaisin aiempaan mitättömyyteensä kunnes lopulta kuolevat uuden nousevan kulttuurin syrjäyttäessä sen. 

Toisin kuin edelläkirjoitetusta voisi kuvitella Spengler vastusti natsismia pitäen sitä marxismin rinnakaisilmiönä. Molemmat ovat latteita teollisen massayhteiskunnan ilmauksia.

Kiaus  kustannuksen kirja sisältää Spenglerin lyhyen tekstin lisäksi Juhani Sarsilan tutkielman Eläytymisen metodi: Spenglerin historianfilosofiaa. Niille, jotka ovat Spenglerinsä lukeneet, tämä kirja on varmasti tervetullut lisä aiempaan. Niille, jotka eivät vielä ole tarttuneet Länsimaiden perikatoon ohut kirjanen toimii johdantona ja testinä.

 Ken kirjasta pitää, on todennäköisesti totuusihminen.