Pitkät syklit

Nikolai Kondratieffin aallot 

Myönnetään: otsikko on haastava ja taloustiede ehkä vielä sekavampaa kuin kasvatustiede. Molempia on tullut kuitenkin jonkun verran harrastettua.

Neuvostovenäläinen Nikolai Kondratieff (1892-1938) aloitti tutkimustyönsä vuonna 1920 Moskovan suhdannetutkimuslaitoksessa. Hänen päätehtävänsä oli valoittaa ja todistaa Marxin talousteorian paikkansapitävyys ja tutkia samalla mekanismeja, jotka tämän teorian mukaan johtaisivat väistämättä kapitalismin romahtamiseen. 

Epäonnekseen tutkija päätyi kuitenkin väitteeseen, joka oli kommunistien mielestä väärä: vaikka talous aika ajoin kriisiytyykin, kapitalismi ei tuhoudu, vaan lamassa on aina uuden nousun siemen uusine innovaatioineen. Stalin ei pitänyt tutkijan ajatuksista, niinpä hänet vangittiin ja vietiin Siperiaan, jossa hänet lopulta teloitettiin vuonna 1938. Olisiko ehkä sittenkin kannattanut kirjoittaa artikkelinsa johtopäätökset hieman eri sävyyn? 

Kondrajeffin mukaan yhteiskunnan kehitys on hahmotettavissa keskimäärin 54 vuotta kestäviin jaksoihin. Nämä jaksot sisältävät neljä vuodenaikaa: kevät, kesä, syksy ja talvi. On vaikea sanoa, tunsiko Nikolai Oswald Spenglerin länsimaiden perikato - teoksen, mutta parhaat ajatukset ovat toki usein lainattu jostain muualta. 

Jokaisella Kondratieffin syklillä on omat piirteensä ja innovaatioinsa, jotka muovaavat sekä aikaansa että yhteiskuntaa. Ensimmäinen Kondratieffin sykli (1780-) oli vesivoiman, tekstiili- ja mekaanisen teollisuuden nousun aikaa. Toinen sykli (1830-) perustui teräksen ja rautateiden mukanaan tuomaan liikkuvuuteen ja sen mukanaan tuomaan markkinoiden kehittymiseen. 

Kolmannessa syklissä (1880-) sähkö- ja kemianteollisuus nopeuttivat kaupungien kehittymistä kun taas neljäs sykli (1930-) sai käyttövoimansa petrokemiallisesta teollisuudesta autoista lentokoneisiin ja lopulta avaruusraketteihin. Nikolai Teslan sähköauto taisi jäädä tämän aallon alle?

Viides aalto alkaa 1970-luvulta, jossa keskeistä on ollut tietoliikenteen kehitys. Öljykriisi ja lama ovat tämän aallon talvi, optimistinen kevät 1980-luku-, pidentynyt syksy lienee alkanut 1992 (ainakin suomessa) ja deflatorista talvea ollaan torjuttu jo yhdeksän vuotta keskuspankkien rahapolitiikalla. 

Nähtäväksi jää, kuinka tästä tilanteesta siirrytään kuudenteen aaltoon. Hyviä veikkauksia kehitystä ohjaavista draivereista ovat uudet energiamuodot, digitalisoitu terveydenhuolto, ympäristö- ja nanoteknologia.

Onko syytä optimismiin? Varmasti on, mutta Kontrajeffin talvi voi yllättää ankaruudellaan.

Koska syklit ovat pitkiä, jokainen sukupolvi kuvittelee oman aikansa totuudet enemmän tai vähemmän pysyviksi. Sukupolven iäksi voimme määrittää noin 27 vuotta. Yleensä joka toinen sukupolvi rakentaa perustan talouskasvulle ja joka toinen poimii kasvun hedelmät unohtaen siihen vaadittavan työn merkityksen. (Firman tuhoamiseen sen sijaan ainakin Mannin Buddenbrookeissa tarvittiin kolme sukupolvea... mutta se onkin kaunokirjallisuutta?) 

Kannattaisi silti pohtia, onko talousnobelisti Bengt Holmström oikeassa: mahdollistaako nykyinen eläkejärjestelmä poikkeuksen edellämainittuun? 

Kun tieto lisääntyy, on aina mahdollista testata, josko pitkien syklien determinismi voitaisiin voittaa. Nykyisen finanssipolitiikan alku vuodelta 2002 voitaneen pistää Ben Bernanken tiliin otsikolla: 

Deflation: Making sure "It" doesn't happen here 

Koska Bernanke oli tutkinut 1930-luvun lamaa, 2008 alkanut finanssikriisi torjuttiin aseilla, joita ei ole koskaan aiemmin käytetty.

Voiko Kondratieffin syklin voittaa? Tätä kokeillaan juuri nyt.