Naantalin talvi

Nyt meillä on vihdoin oikea talvi! Pitkästä aikaa Naantalin talvikonserttissa. Ohjelmassa Leos Janacekin viulusonaatti ja Pohadka (satu) sellolle ja pianolle, joita aiemmin en ole kuullut.

Olisiko kyseessä talvimyrsky? Viulusonaatin taustalta löytyy kuitenkin ensimmäisen maailmansodan tunnelmat. Eipä haittaa, Elina Vähälän ja Ralf Gothonin soittoa on mukava seurata - reagointikykyä riittää... Arto Noras soittaa omat osuutensa eleettömästi ja hyvällä klangilla.

Varhainen Beethoven b-duuri pianotrio op.11 nostattaa hymyn huulille. Mukaansa tempaavaa soitantaa. 

Hyvin pelkistettynä: kolmet kumarrukset, ei kukkia - homma ohi tunnissa. Käsiohjelma ei sisällä mitään ylimääräistä. Kun ensimmäistä kertaa eksyin tänne konseptin karuus yllätti. Tänne tullaan kuuntelemaan musiikkia.

Kesäohjelman saa lähtiessä käteensä. Kesällä musiikin voi yhdistää  risteilyyn, kylpylään, golfiin, syömiseen jne. Naantalin kesä onkin eri juttu...

Onneksi meillä on omat jatkot Turussa...

Ravintola Kaskis Michelin guide 2016 ja 2017. Etelässä on näissä paikoissa syöty monesti edullisesti. Turussa nyt kalliisti.

Ruoka hyvää ja viinipaketti siihen osuva. Borschkeitto tarjoillaan hieman liian kylmänä. Makuasioista, jos mistä,  pitää toki aina kiistellä.

Fine diningin suhteen itselleni tärkeä seikka, mukava ympäristö, puuttuu.

Paikka on täynnä ja kaikuu kuin työpaikan ruokasali. Miljöö riisuttu. En osaa neuvoa, miten paikkaa voisi tältäosin parantaa.

Ravintola on varattu monta kuukautta etukäteen, joten käyntiä sinne joutuu suunnittelemaan hyvissä ajoin.

Kiitos lahjanantajille!