Suuret säveltäjät

Barokista klassismista romantiikkaan

Kerrotaan, että valtakunnan arkkitehti Albert Speer vietti aikansa (noin 20 vuotta) Spandaun vankilassa klassista musiikkia kuunnellen. Tuohon aikaan saatavilla olevien levytysten määrä oli rajallinen, joten hän kuunteli lähes kaiken mitä sai käsiinsä.

Spotifyin aikakaudella kaiken kuunteleminen ei kuitenkaan liene enää mahdollista? Aika loppuu varmasti kesken.

Kuvassa Eric Frommin Haben oder sein - kirjaan viitaten teoksia, jotka olen halunnut omistaa. Myönnän kuunnelleeni ainakin Mozartin pianokonsertot ja Beethovenin sinfoniat numerojärjestyksessä. Ehkä kuitenkin muita osuuksia levykokoelmista vähemmän pakkomielteenomaisesti.

Mitä pinosta voidaan päätellä? Sehän muistuttaa ainakin vähän Pisan tornia... Kolme suurta B:tä ja yksi, Jumalan rakastama, Amadeus joukossa. Suuria valkoisia miehiä - kenties neroja? Ei kai noin voi sanoa, sehän olisi loukkaavaa... mitä lie aspergereita...

Nero on tietenkin romantiikan aikana syntynyt käsite. J.S.Bach oli käsityöläinen, joka teki työtä työnantajalleen kuten kuka tahansa palkollinen, kokki tai palvelija. Niskoittelusta seurasi arestia.

W.A.Mozart jo hieman kapinoi järjestelmää vastaan, mutta ilmiselvästi kaikki eivät tätä asennetta vielä tuolloin suvainneet.

Ludwig van Beethoven sen sijaan oli jo täysin vallankumouksellinen asenteiltaan vapauden, veljeyden ja tasa-arvon kannattaja. Sanotaan hänen tienneen oman asemansa suhteensa perintöaatelisiin: Se, mitä te olette (kreivi) on syntymäperintönne ansioita, minä sen sijaan olen Beethoven (teidän tulee väistää minua, ei toisinpäin).

Johannes Brahmsin laatikko on lyhin. Mitä enemmän ilmennä itseämme (romantiikan idea) sen vähemmän ja vaikeammaksi ilmaisu muuttuu. Vaikka Brahms romantikkona onkin toki hyvin klassinen asenteeltaan. Mitä pidemmälle uuden ajan loppuun tulemme sen tiiviimmäksi sanottava käy. Kuuluisimpana esimerkkinä tästä Jean Sibeliuksen "Ainolan hiljaisuus".

Nykyään ihmiset käyttävät kallisarvoisen elämänsä, ei niinkään sivistyäkseen tai levyjä kuunnellen, vaan ilmeisesti mieluummin kaavakkeita täytellen, joko pakosta tai vapaaehtoisesti. Yliopisto, tuo sivistyksenkehto, on muuttunut manageriaaliseksi digihullujenhuoneeksi, jossa kukaan ei näytä pystyvän tekemään enää mitään. Tai ainakaan byrokratiaa ei kiinnosta mitä yritetään tehdä. Keskeinen rooli on byrokraattien armeijalla, joka tarkastaa ja varmistaa onko kaavakeet varmasti täytetty oikein. 

Jo Oswald Spengler sanoi aikanaan, että kulttuurin muututtua sivilisaatioksi kaikki kulttuurilaitokset voisi lakkauttaa tarpeettomina. Mielestäni sama pätee myös yliopistoihin  ainakin Suomessa. Saamasi palkka on sinun korvaamiseen suhteutettava rajahyöty. Eli tattis vaan - parhaat lähtevät muualle... tai ainakin aktiivisesti haaveilevat siitä...

Tämä palauttaakin meidät kätevästi Speeriin. Hän ja hänenkaltaisensa tekivät vain velvollisuutensa. Toisin kuin nyt, sivistyksen pintakuori heillä oli kuitenkin vielä ihan tavallaan kohdallaan.