 |
| Talentum media. Juha Hakala. 248 s. |
Jatketaan hieman samoissa tunnelmissa kuin edellinen kirjoitus....
Kirjan kannessa istuu ihminen köyden päällä. Se on viritetty Grand Canyonin yli. Taustalla jyrisee ukkonen ja salama välähtää. Kirjoittajan mukaan joukossamme on yhä enemmän niitä, jotka pyrkivät äärimmäiseen lopputulokseen kaikin mahdollisin keinoin - ihmisiä, jotka toimivat voimiensa ja kykyjensä äärirajoilla.
Perfektionismi esiintyy yhteiskunnassa monessa eri muodossa: vegaaneina, jotka eivät voi pukea villasukkia; lisääntyvänä kauneuskirurgiana; himotreenaamisena; mielipiteiden ehdottomuutena; syömishäiriöinä; ja niinpä-niin, nettiriippuvuutena.
Näennäisesti toisistaan kaukana olevia asioita yhdistää ainakin yksi asia: pinnistelevä ihminen ei voi hyvin. Nykyajan keskeisiä piirteitä ovat narsismi, mielialalääkkeet ja erilaiset addiktiot.
Juha Hakalan mukaan "täyttymysteollisuuden" idea on seuraava: ihmiset manipuloidaan ostamaan tuotteita ja palveluita, joita he eivät oikeasti tarvitse. Nämä tarpeet ovat vain markkinoiden illuusio ja keinotekoinen luomus. Saatuaan jotain ihminen ei ole kuitenkaan tyytyväinen. Pitää saada lisää. Tai vaihtoehtoisesti olla vielä jollain muulla tavalla erikoinen...
Ei kai tässä havainnossa sinällään ole mitään uutta.
Kautta aikojen ihmiset ovat luoneet itsestään valheellista kuvaa (false-self object), jota sitten on myyty tavalla tai toisella itselle, lähipiirille tai suuremmalle yleisölle. Se mikä on uutta - some, reality ja vastaavien kulttuuri-ilmiöiden siivittämänä - on, se että ns. tavikset ovat ruvenneet kisaamaan keskenään tässä suorittamisen ja näyttäytymisen oravanpyörässä.
Mistä yksittäisestä asiasta tämän tietää parhaiten?
En tiedä onko havaintoni oikea, mutta pikavippimainonta on lisääntynyt Suomen televisioissa viimeaikoina (internetin lisäksi) suhteettomasti.
Ironista kyllä, kiinnitin tähän huomiota TV:stä tulleen The Big Short -elokuvan mainostaukojen aikana. Tämä loistava elokuva kertoo vuoden 2008 finanssi- ja siihen liittyvästä subrime kriisistä. Nyt kriisistä on kulunut kymmenen vuotta ja ilmeisesti sen opetukset ovat jo unohtuneet... varokaapa suomalaiset niitä ylisuuria taloyhtiölainoja!
Takaisin kirjaan. Kirjoittaja - kasvatustieteen professori - myöntää itsekin kirjoittaneen kirjansa kevyellä tyylillä, esim. lähdeviitteitä ei kirjassa ole. Ehkä jonkun lukijan mielestä kirja tippuu self help kategoriaan. Toivoa sopii, että tämä kirjoitustyyli tavoittaisi sitten sitäkin enemmän lukijoita.
Koska näin valitettavasti tuskin tapahtuu - taloudellisten perusasioiden opettamista lapsille kouluissa tulee lisätä!
--------------------------
Sitaatti kirjan lopusta:
..."jos elämää ajattelee kokonaisuutena, se on lopun perin lyhyt aika, siinä 70 tai korkeintaan 92 vuotta. Sanokaa yksikin tukeva peruste sille, miksi tuo aika pitäisi viettää kynsinauhoja pureskellen väljässä hirressä nettiä selaten ja potemalla kroonistuvaa tyytymättömyyttä siitä, mitä vailla tuntee juuri nyt vahvasti olevansa?"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti