Pinnallisen mediamaailman vastavoima?

Suomalainen Suomi

Varhainen lukukokemus on jäänyt pysyvästi mieleeni. Hessu Hopo asuu Ankkalinnassa hieman huonosti hoidetussa kodissaan. Yht' äkkiä ympäristö muuttuu. Ihmiset alkavat pukeutua samalla tavoin, harrastaa samoja asioita ja syödä samaa jäätelöä (Valitettavasti olen unohtanut mikä tuo jäätelömerkki oli...).

Selitys tälle kaikelle löytyy yhtiöstä, joka on kehittänyt tekniikan, jonka avulla ihmiset voidaan ohjelmoida haluamaan täsmälleen samoja asioita. Tämä tapahtuu TV-laitteen kautta. Vain yksi hahmo voi vastustaa tätä ulkoista ohjelmointia, Hessu! Hessun TV antenniin ovat näet harakat tehneet pesänsä ja niinpä televisio ei toimi. Väliäkö tuolla, Hessu nauttii elämästään...

Yllätys, yllätys! Kun markkinointiosasto huomaa, että yksi osoite Ankkalinnassa ei tunnu tottelevan annettuja impulsseja, Hessun luo tulee korjausryhmä. Vieläpä ihan ilmaiseksi. Onpas ystävällistä? Muistaakseni Mikki Hiiri todistaa muutoksen, joka Hessussa tapahtuu. Yht' äkkiä hän ryntää ostamaan kaikkia niitä samoja asioita, joista hän on jäänyt paitsi rikkinäisen TV vastaanottimensa aikana.

Ystäväni luvalla julkistan seuraavassa tekstiviestit keskustelustamme ajalla 27.10- 28.10.2017

Ystäväni: Terve! Kullervo Rainiolla on kiintoisa kirjoitus possibilianismista ja kvanttifysiikasta uusimmassa Kanavassa. TJ

Vastaukseni: Pitäisi varmaan tilata ko. aviisi monen vuoden jälkeen...

Ystäväni: No, jos jokin näistä suomalaisista niin sitten se...

Loppukaneettini 6.11. 

Yllättäen tuli Kanavaa koskeva mainos. Ei ole tullut vuosikausiin. Vakoillaanko meitä? ei tietenkään, ihan sattumasta on kyse... M. Monteverdi

Muistaakseni lopetin lehden tilauksen vuonna 2011 kun kyllästyin sen jatkuvasti samankaltaiseen sisältöön. Tuolloin kävimme lyhyen keskustelun Ralf Gothonin kanssa aiheena suomalaisen musiikin tasokkuus...

Sähköpostimainoksia on tullut kaksi. Kun en reagoinut niihin, lehtiagentti soitti kännykkääni eilen. Taisi myydä lehteä kalliimmalla kuin nettitarjous on.

Painokkaasti todettakoon, että en väitä kenenkään tehneen mitään. Siteeraan silti Suomen rikoslain 38 lukua:

3 § (9.6.2000/531) Viestintäsalaisuuden loukkaus. Joka oikeudettomasti

1. avaa toiselle osoitetun kirjeen tai muun suljetun viestin taikka suojauksen murtaen hankkii tiedon sähköisesti tai muulla vastaavalla teknisellä keinolla tallennetusta, ulkopuoliselta suojatusta viestistä taikka
2. hankkii tiedon televerkossa välitettävänä olevan puhelun, sähkeen, tekstin-, kuvan- tai datasiirron taikka muun vastaavan televiestin sisällöstä taikka tällaisen viestin lähettämisestä tai vastaanottamisesta,

on tuomittava viestintäsalaisuuden loukkauksesta sakkoon tai vankeuteen enintään yhdeksi     vuodeksi.Yritys on rangaistava.

Lisättäköön tähän tiedonanto tasapuolisuuden nimessä Tammelle: vaikka satunkin kirjoittamaan blogissani Austerista, ei silti tarvitse lähetellä mainoksia "keltaisen  kirjaston ystävälle".

Saatan siirtyä ihan muiden asioiden ystäväksi.

By the way, Ville Pernaa, julkaisetko tämän tekstin lehdessäsi?