Akvarelleja Engelin kaupungista

Tunteet ja ajatukset on tarkoitettu vain käväisemään ihmisessä. Tämän kiistäminen on terveydelle vaarallista, sillä seisovassa vedessä syntyvät kulkutaudit. Parhaat ystäväni muuttavat nauraen mielipiteitään.

Jukka Viikilän kirjaa ei saa lukea kiirehtien. Arkkitehti Johann Carl Ludwig Engelin fiktiivinen päiväkirja sisältää keveyttä, joka houkuttelee lukijan ahmimaan tuokiokuvia – akvarelleja – liian paljon ja liian nopeasti. Kieli, jota hän käyttää on lähellä runoutta olematta silti runoa. Näennäinen helppous on toki kirjailijan ansiota. Tekstin sisältö ja sen muotoilu ovat vaatineet työtä ehkä enemmän kuin arvaamme.

Yllä oleva 3. lokakuuta 1830 päiväkirjamerkintä sisältää saman ajatuksen kuin Juho Rissanen kirjoitukseni toteamus tosikoista vaarallisina ihmisinä.  Klassinen liberaali on skeptikko, joka ymmärtää epäillä itseään ja ajatuksiaan. Tästä seuraa, että hänen on myös vaikea samaistua ideologioihin tai ihmisiin, joilla on vahvoja mielipiteitä. Inkubaatio eli taudin itämisaika voi vaihdella koleran 1-3 vuorokaudesta Creutzfeldt–Jakobin taudin vuosiin tai vuosikymmeniin. Se miten pitkiä nuo ajat ovat aatteissa ja yhteiskunnassa olisi tutkimisen arvoista. Aivan samoin kuin omat ajatukset voivat myrkyttää ihmisen, käy myös kansoille.

Myös muihin Engelin ajatuksiin on helppo samaistua. Päiväkirjan merkinnöissä heijastuu arkkitehdin kaipuu Berliiniin, jonka rinnalla Helsinki on ulkosaariston kylmä ja tuulinen kallioniemi. Kun laivat haaksirikkoutuvat sen kiviin, asukkaat eivät juokse ryöstelemään vaan kyytiin poispääsyn toivossa. Toisaalta hyvin harvoin yksi arkkitehti pääsee suunnittelemaan kokonaista kaupunkia. Virkojen haku Saksasta ei kuitenkaan onnistu, sillä etusijalla ovat ne, jotka eivät ole maataan hylänneet.

Engel vertaa itseään kollegaansa Schinkeliin Berliinissä, jolla on käytössään kaksi rakennusmestaria, neljä työnvalvojaa ja mitä taitavinta muurarimestaria. Melkein naurattaa, kun ajattelen, että minä täällä yksikseni rakennan kokonaisen kaupungin. Niinpä niin, Suomessa resurssit ovat aika usein pienet ja henkinen tila kapea. Koulutetun nuorison, yliopistotutkijoiden, sairaanhoitajien ja yhä enemmän myös opettajien, on helppo valita toisin - olkoon kohdemaa sitten Ruotsi, Norja, Skotlanti tai vaikkapa Kanada. 

Luin tämän joululahjaksi saamani kirjan kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla hitaasti pala palalta, toisen kerran läpilukemalla. 

En muuttanut mieltäni, suosittelen.