Kommentoijan provosoimana tartun aiheeseen,
joka vaatii Founder elokuvaa laajemman viitekehyksen. Ranskankielinen oh, la, la tarkoittanee suomeksi suunnilleen
”hupsista” mutta asteen verran vakavampana. La La Land on puolestaan paikka,
joka on olemassa ihmisen mielessä silloin kun hän nukkuu, uneksii tai haaveilee
jostain, ja jota lopulta kuitenkaan ei ole. Elokuvan päähenkilön viimeisessä
pianosoolossa päädytään La La Landiin. Tämä on ilmiselvää niille, jotka
elokuvan ovat nähneet. Sen sijaan oh la
la jää toki kaipaamaan lisäselvennystä.
Elokuvan avauskohtauksessa, jossa moottoritien
ylimenosillalla ruuhkaan juuttuneet ihmiset laulavat ja tanssivat yhdessä on
yltiöpäistä energiaa. Ensimmäinen ajatus, joka tuli mieleeni: onko talouslama
sittenkin peruttu ja Kaliforniassa innovoitu jotain, joka tulee muuttamaan
kaiken? Melko pian käy kuitenkin selväksi, että elokuva ei jatku samalla
intensiteetillä vaan muuttuu luonteeltaan harhailevaksi ihmissuhdedraamaksi. Elokuvalla
on hetkensä, välillä lennellään planetaarion tähtitaivaassa, välillä bailataan
uima-altaalla, mutta moni katsoja on yllättynyt elokuvan surumielisestä
pohjavireestä. Jokin ei tunnu oikein täsmäävän.
Pikainen silmäys elokuvan arvioihin
osoittaa mielipiteiden vaihtelevan mestariteos–klisee akselilla. Sikäli kun
elokuva tulee täyttäneeksi tuon ensimmäisen määreen tulee se johtumaan seuraavasta
syystä: Kaikki kulttuurituotteet elokuvat, musiikki ja kirjallisuus heijastavat
syntyhetkensä tunnelmaa. Kulttuuri ja taide ovat erottamattomia aikakaudestaan,
koska myös taiteilijat ovat aikansa lapsia. Vasta myöhemmin tulemme tietämään
mikä oli oleellista.
Zeitgeist käsitteen (G.W.F. Hegel) ydinajatus on: kukaan
ei voi ylittää omaa aikaansa, sillä ajanhenki on myös osa sinua. On ilmeistä,
että em. ajatus ei ole ensisijainen yksilöillä, jotka haluavat ottaa
ainutlaatuisen selfien itsestään. La la landin päähenkilöt ovat juuri tällaisia,
Ryan Goslingin esittämä Sebastian nostalgisena Jazzmuusikkona, Emma Stonen Mia
näytelmäkirjoittajana. Se mitä he tavoittelevat on kuitenkin epäselvää heille
itselleenkin.
Niin tuntuu olevan tilanne tällä hetkellä vähän
muillakin. Jos vaikka Ranskan vaalit päätyvät Marine Le Pennin vaalivoittoon
ennakoidaan euroalueen hajoavan. Ongelma tässä on Ranskan 2000 miljardin euron
ulkomaanvelka ja riski konkurssista. Tutkijoiden tehtäväksi jää sitten arvioida kumpi
vararikoista olikaan suurempi: 1700-luvun vallankumousta edeltänyt vai…
Oh,
la, la!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti