sunnuntai 26. helmikuuta 2017

Die Kalewainen in Pochjola



Engel toi Suomeen arkkitehtuurin ja Pacius musiikin. Karl Müller-Berghausista en ennen tätä iltaa ollut kuullutkaan. Vuosina 1888-1895 Turun soitannollisen seuran kapellimestarina toimineen säveltäjän oopperasta esitettiin vuonna 1890 sen toinen näytös  konserttiversiona. Ensi viikolla meillä on mahdollisuus kuulla tämä teos kokonaisuudessaan 127 vuotta sen säveltämisen jälkeen. Esittäjäkoneisto, sinfoniaorkesteri ja kuoro ovat massiiviset. Solistien osuudet niin vaikeat, että ei ihme, jos teos jäi aikanaan esittämättä. Musiikinhistoriassa ei ole toki ainutlaatuista, että teokset joskus jäävät esittämättä tai niiden säveltämisen ja esittämisen väli venyy pitkäksi. Berghausin musiikki muistuttaa monessa kohdassa Wagneria, jolla tunnetusti oli myös samankaltaisia ongelmia teostensa esittämisen kanssa.  Nyt ovat puitteet kuitenkin toiset.

Logomon sähköinen äänentoisto antaa musiikille erittelevyyttä, jossa soitinryhmien lisäksi myös laulujen sanat kuuluvat. Esityskielenä on saksa, mutta ei hätää - tekstityslaite suurilla kirjaimilla suomeksi ja ruotsiksi näkyy selvästi. Joskus harvoin valotehosteet osuvat kuitenkin sen eteen. Noina hetkinä on syytä keskittyä musiikkiin ja valojen seuraamiseen. Se kannattaa sillä tehosteet ovat todella hienoja. Erityisesti jää mieleeni kohtaus, jossa Lemminkäinen mehiläisten avulla herää Tuonelasta.

Die Kalewaisessa saamme kuulla värikylläistä orkesteria ja kappaleita, jotka muistuttavat Lentävää Hollantilaista. Upean Sammosta kertovan aarian laulaa hienossa puvussaan Kaisa Ranta. Vastaavasti kuoro kunnostautuu kohtauksessa, jossa Lemminkäisen äiti kiroaa Pohjan akan. Kuoro on CCA Chorus Chatedralis Aboensis yhdeksällä Laulun Ystävien miehillä vahvistettuna. Olen tietysti jäävi sanomaan kuorosta mitään, koska yleensä itsekin laulan siinä. Tällä kertaa en kuitenkaan ollut mukana, miksi? 

Syy on hyvin yksinkertainen, työmäärä, jota tällaisen esityksen teko vaatii on valtava. Sanojen ja melodian ulkoaoppiminen yhdistettynä näyttelemiseen on sekä fyysisesti että psyykkisesti rasittavaa. Kun suurin osa amatööreistä, jotka nimensä mukaisesti rakastavat asiaansa, on päivätyössään vaativissa tehtävissä - aikataulupaine voi olla kohtuuton. Nostakaamme hattua laulajille!

Kalevalan tulkintaamme ohjaa tietenkin mielikuvamme Gallen Kallelan taide ja Sibeliuksen musiikki. Jos vertaamme R.V. Ekmania Akseli Gallen-Kallelaan, saamme analogian Berghaus/ Sibelius. Molemmista voi nauttia, vaikka ero on tietysti suuri! 





Toinenkin ero teoksesta löytyy. Kun Berghausin Kalevalassa rakkaus on sammon edellytys, Wagnerin Ringissä sormus vaatii rakkauden kiroamista. Ovatko mammona ja rakkaus toistensa vihollisia vai ystäviä? Näitä asioita voi pohtia, tai toisaalta päätyä helpompaankin ratkaisuun, jonka kuulin takanani istuneelta kuusivuotiaalta: Oli kivaa musiikkia!

Menkää ihmiset ja tehkää oma pieni kulttuuritekonne, lisätietoa ja lippuja saatavilla:
http://www.kalewainen.fi

Oopperan ensi-ilta ti 28.2. klo 18 Logomossa
Muut esitykset: to 2.3. klo 18, la 4.3. klo 14, ti 7.3. klo 18, to 9.3. klo 18, la 11.3. klo 14
Kapellimestari: Leif Segerstam, Ruut Kiiski (11.3.)
Solistit: Tommi Hakala, Kaisa Ranta, Petri Lindroos, Johanna Rusanen, Christian Juslin, Anna Danik, Petter Andersson.
Turun filharmoninen orkesteri, 
Chorus Cathedralis Aboensis
(ps. Wagnerin oopperat ovat paaa...ljon pidempiä. Tämä kestää väliaikoineen kolme tuntia)

1 kommentti: