The Founder

"As hearts are made for to be broken, so are the deals!" Tämän illan elokuva jatkaa teemasta, johon edellisessä kirjoituksessa päädyttiin. Pragmaattinen asenne yhdistettynä uuden luomiseen johtaa usein tilanteisiin, joissa moraalinen harkinta on kuin veteen piirretty viiva. Tässä elokuvassa McDonaldsin alkuperäiset perustajat pitäytyvät oman ravintolansa pyörittämisessä, kun taas Ray Croc (Michael Keaton) näkee uuden pikaruokaketjun mahdollisuudet ja lähtee voimakkaasti laajentamaan ketjua Franchicing-periaatteella. Perusongelmaksi nousee näkemyserot McDonalds veljesten Dickin ja Macin ja Rayn välillä. Jos Ray noudattaisi sopimusta ja hyväksyttäisi kaikki päätöksensä veljeksillä, ei McDonaldsista koskaan tulisi sitä mikä se nykyään on.

Yrittäjänä Ray ei itse varsinaisesti osaa mitään, mutta eipä se haittaa. Maailma on jo täynnä "epäonnistuneita neroja ja koulutettuja idiootteja", jotka eivät koskaan saa aikaan mitään. Ero heidän ja hänen välillään on persistence eli sitkeys ja halu viedä asiat loppuun asti. Ray osaa kerätä ympärilleen ihmisiä, jotka innostuvat ja antavat osaamisensa hänen käyttöönsä. Lopullinen game changer on hetki jolloin Ray, jälleen toisen ihmisen neuvosta, ymmärtää keskittyä omistamaan tontit joihin McDonalds sopimusravintolat saa rakentaa. Tämä ajatus ei tietysti ole kovinkaan originaali. Monopolipelin juuret ovat 1900-luvun alussa. Se voittaa, joka rakentaa hotelleja parhaille tonteille.

MacDonaldsin Golden Arch rinnastuu jokaisesta amerikan kaupungeista löytyviin symboleihin kirkon ristiin ja oikeustalojen tähtilippuun. Amerikan symbolina se on myös globalisaatiokritiikin ja kapitalismin vastustajien kohde. Suomessakin muutama vuosi sitten kidnapattiin Ronald McDonald parka, joka uhattiin teloittaa jos yhtiö ei vastaisi sille asetettuihin ruuan eettisyyttä koskeviin kysymyksiin. Enpä ole kuullut, että Viking Linea olisi samalla lailla uhkailtu lasten seisovan pöydän ranskanperunoista ja nauravista nakeista. 

Suurin mittari asetetaan lopulta aina ihmiselle joka menestyy. Ray ei pidä suullista sopimustaan McDonaldsin veljesten kanssa ja jättää maksamatta 1% proviision liikevoitosta arvoltaan noin 100 milj. dollaria. Vaimokin menee vaihtoon. Tästä huolimatta elokuvan pohjavire on positiivinen ja 1950-luvun miljöönkuvaus onnistunutta. Toisin kuin La-La-Landissa pari viikkoa sitten, tänä iltana tätä  elokuvaa ei moni ollut tullut katsomaan. Kaverin vihjeestä ja aihepiiristä kiinnostuneena olin paikalla ja viihdyin hyvin.