Käyn erittäin harvoin kahdessa pitkässä kulttuuritilaisuudessa viikonlopun aikana. Sunnuntaina löysin itseni kuitenkin Turun tuomiokirkosta kuuntelemassa Heikki Sarmannon Johannes Kastaja oratoriota. Kolmituntinen tilaisuus oli viimeinen esitys tämän vuoden Katedraali soi! festivaalilla ja samalla osa kirkon reformaation 500 merkkivuotta sekä Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa. Aika kului kuin siivillä. Hyvä, että tuli lähdettyä!
Jazz ja oratorio yhdistelmä ei ole musiikinlajina kovin yleinen. Onnistunut kokonaisuus vaatii balanssia tarinankerronnan ja musiikin suhteen, näytelmällisiä elementejä unohtamatta. Mitäpä olisi Johannes kastajan tarina ilman Salomen tanssia! Harvoin kirkossa joutuu miettimään mihin silmänsä pistäisi - Salomeen (Anastasia Trizna) vai ehkä Herodiaaseen (Maria Lund). Jos joku huolestui, ei Metin kuuluisaa Karita Mattilan versioita Straussin Salomesta kuitenkaan tavoiteltu.
Sarmannon sävelkieli on läpikuultavan kirkasta. Kuopion nuorisokuoron äänet korostivat tätä. Esityksen musiikillinen ydin oli kuitenkin mielestäni orkesterissa, joka on varta vasten koottu tätä produktiota varten. Joukossa aika kovia nimiä, kuten Juhani Aaltonen tenorisaksofoni/ huilu, Mikko-Ville Luolajan-Mikkola viulu tunnetuimpia mainiten. Kapellimestari Rauno Tikkanen osallistui musisointiin välillä myös klarinetistina. Säveltäjä (paikalla pianistina) on tehnyt yhteistyötä muusikkojen kanssa sovitusten suhteen - esim. basisti Jukka Kampman ja lyömäsoittaja Juha Tanninen olivat suunnitelleet rytmejä monessa tyylilajissa. Sävelkieli vaihteli eri tyyleissä, mutta kiehtovinta olivat pseudo-itämaiset jaksot, joissa ei kuitenkaan koskaan sorruttu elokuvamusiikin liioittelevuuteen. Eniten pidin Salomen Captive Fountain -nimisestä laulusta.
On sinällään harmillista, että Turun tuomiokirkko, niin tunnelmallinen kuin onkaan, harvoin onnistuu konserttipaikkana akustiikkansa takia. Onnistuakseen tämä vaatii kirkon täyteen ihmisiä. Jälkikaiku tilassa haittaa tekstin seuraamista ja tässä tapauksessa miksaajalta velhon taitoja. Kun libretossa olivat vain laulujen, ei puhutut tekstit, välillä joutui ponnistelemaan tarinaa seuratakseen. Kaikki solistit eivät saa täysin puhtaita papereita suorituksestaan.
Mutta esitys paranee varmasti kerta kerralta. Itsekin tuomiokirkossa esiintyneenä tiedän, että helpommat olosuhteet vaikuttaa esityksen onnistumiseen. Tämä on vielä mahdollista seuraavissa paikoissa ja aikoina:
su 4.6. kello 18 Tampereen tuomiokirkko
ke12.7. kello 19.00 Keski-Porin kirkko
la 11.2017 kello 18 Lahden Ristinkirkko
La 18.11 2017 kello 18.00 Kuopion tuomiokirkko
Su 19.11 2017 kello 15.00 Kuopion tuomiokirkko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti