keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

The Internet is not the answer




Andrew Keen (2015). The Internet Is Not The Answer. 288 p.
Atlantic Books, London.

Ostettu Helsingin rautatieaseman Pocket Shopista Turun junaa odotellessa.

Yhteiskuntaa käsittelevää kirjallisuutta on hankala kirjoittaa. Jotkut kirjailijat tulevat korostaneeksi tietyn asian hyviä puolia; toiset etsivät kaiken mahdollisen todistaakseen kuinka väärin, haitallista tai vaarallista jokin asia on. Jo kirjan otsikon valinta on tarkkaa puuhaa, sillä väärä nimivalinta tulee karkottaneeksi eri tavalla ajattelevat lukijat muualle. Toisin kuin ”Matkamuisto Atlantasta”  yltiöpäisen positiivinen Big Data-kirja, The Internet is not the answer vaatii ja ansaitsee tulla tarkkaan luetuksi. Valtaosa Andrew Keenin väitteistä on pakko ottaa tosissaan.

Arvostelemalla Internetin kaupallisuutta, sen tuhoavaa vaikutusta ja narsistista tirkistelyn kulttuuria viidessä kirjassaan Andrew Keen on tehnyt itsestään tunnetun asiantuntijan alallaan. Kirjat ovat helposti ostettavissa Amazonista, eräästä niistä yhtiöstä, joita hän itse niin voimakkaasti arvostelee. Tänä vuonna julkaistu ”How to Fix the Future” on ilmeisesti jatko-osa tässä käsillä olevaan teokseen. Mutta ei latvasta puuhun nousta, tämä kirja pitää lukea ensin. Silicon Valleyn sisäpiiriin kuuluvana Keen tietää kyllä mistä kirjoittaa.

Lista Internetin mukanaan tuomista ongelmista on pitkä:
  1. Internet keskittää vallan monopolistisille toimijoille kuten Amazon, Facebook ja Google
  2. Uudet Internet yritykset työllistävät minimaalisen vähän ihmisiä
  3. Yhtiöiden ja valtioiden harjoittama vakoilu ovat tuhonneet yksityisyyden
  4. Airbnb ja Uber –tyyppiset yritykset rikastuvat köyhien kustannuksella
  5. Musiikki, sanomalehdet, valokuvaus- ja kirjallisuusala ovat vaikeuksissa ilmaisen sisällön jakamisen vuoksi
  6. Demokraattisen keskustelun sijaan nettiraivo ja ala-arvoinen käytös lisääntyvät
  7. Internet vahvistaa Panepidemian tavoin rasismia, seksismiä ja kiusaamista
  8. Yksinäisyys ja erillisyys lisääntyvät, vaikka moni esittelee elämäänsä Instagrammissa
  9. Lähes miehittämättömät data-keskukset keräävät tietoa ja yhtiöt omistavat niille ilmaiseksi jaetun materiaalin
  10. Toisin kuin valtiot Internetin suuryritysten ei tarvitse kantaa vastuuta yhteiskunnan sosiaalisista kysymyksistä
Ongelmien esittelyn lisäksi kirja sisältää kertauksen Internetin synty- ja esihistoriaan. Esihistorialla viittaan tässä sekä Jeremy Benthamin panoptikum käsitteeseen että DDR:n vakoilukoneiston ajatukseen Der Gläserne Mensch läpinäkyvästä ihmisestä. Tätä tavoitetta varten 1980-luvun puolivälissä Stasin palkkalistoilla oli jo 100.000 vakoilijaa. Onneksi ihmiset päättivät kuitenkin toimia toisin ja Berliinin muuri murtui. Muuttuiko jokin? Vuonna 2013 NSA jäi kiinni Angela Merkelin matkapuhelimen salakuuntelusta. Luottamus hyvä, kontrolli parempi. Terveisiä, Lenin.

Heikoimmillaan Keenin kirja on taloutta koskevissa väitteissään. Kautta teollisen historian luddiittien asenteet ja väittämät ovat olleet samankaltaisia. Toisin kuin kirjoittaja synkistelee Kodak yhtiön kohtaloa (suomentajan sivuhuomautus: ainakin omat 1970-luvun valokuvat pitäisi nopeasti digitalisoida, muuten ne häviävät lopullisesti) Schumpeterin luovan tuhon käsite sisältää ajatuksen muutoksesta. Pääsääntöisesti muutos on hyvä asia. Teknologiat vaihtuvat ja ihmisille avautuu uusia mahdollisuuksia. Taloutta ei voi rakentaa kuin Chaplinin pojassa, jossa poika heittää kiven ikkunaan ja Chaplin tulee kuin sattumalta paikalle aina uuden samanlaisen lasin kanssa.

Internetin haitoista yksilötasolla hälyttävin on Hello this is me – ”selfie-kulttuuri”. Muutkin kuin Trump möläyttelee Twitterissä mitä sattuu. Alaikäiset tyttöset ottavat itsestään kuvia, joita tulevat myöhemmin katumaan. Samalla Millenium sukupolven luottamus toisiaan kohtaan on heikentynyt. Kun jatkuvasti joutuu näyttelemään olevansa jotain, jota ei oikeasti ole, nousee kysymys identiteetistä keskeiseksi.

Jos kontaktimme ovat pääsääntöisesti sosiaaliseen mediaan perustuvia, emmekä käy keskustelua oikeiden ihmisten kanssa, tosiasiallisesti olemme yksin (yksin joukossa). Se sekä kaventaa meitä ihmisinä että konkreettisesti lisää pahoinvointia yhteiskunnassa. Samalla tavoin toimii ”kuplaantuminen”. Vahva ammatillinen identiteetti ei saisi määrittää olemistamme kaiken aikaa. Uusiin asioihin tutustuminen ”just for fun” on hyvä lääke tätä vastaan. Jos Mark Zuckerbergiä olisi uskominen, ihmisellä on vain yksi identiteetti. Siksipä sitä pitää niin varjella. Toisaalta sen vakoilu on myös helppoa. Riittää kun laskee klikkaukset, tykkäykset ja kaverit, ja muitakin tietoja on helppo saada käsiinsä.

Ratkaisua Keen ei edellä esitettyyn ongelmaan kerro, joten vastaan siihen ihan itse: Yhden identiteetin väite ei yksinkertaisesti sanottuna ole totta. Ihmisessä on monta identiteettiä riippuen kontekstista, missä hän toimii, kenen seurassa hän on ja mitä hän kulloinkin puuhailee. Roolimme vanhempina, töissä tai lomalla on aina erilainen. Ihmisyyttä voi kehittää osallistumalla ja kokemalla asioita – reaalimaailmassa.

Summa Summarum:        Lopulta ihminen on kuitenkin aina itselleen arvoitus.
Häntä ei voi/ei saa pelkistää ykkösiin tai nolliin.


Ps. Ai niin vielä siitä yksityisyydestä, rakkaat digitalistit!

(Tämä koskee siis vain yhtä lukijasegmenttiä, muut älköön huolehtiko)… Google Analytics kertoo, että ette lukeneet kovinkaan montaa kulttuurijuttua viimeksi Big Data sivulla vierailtuanne… tervetuloa kokeilemaan!



4 kommenttia:

  1. Lukijoille tiedoksi: tänä (torstai) aamuna postitettuani ylläolevaa artikkelia koskevan kirjoituksen (ja linkin) L....dIn yhteisöpalveluun en vielä tuntenut käsitettä Site Wide Auto-Moderation. SWAM on kehitetty automaattisesti poistamaan sivustolta epäsopiva aines. Toisaalta mainittu yhtiö on sensuroinut kirjoituksia mm. Kiinan Tianmenin tapahtumista.

    Täyttä varmuutta postauksen poistamiselle ei voi tietää. Varmistaakseni havaintoni toistin kokeilun iltapäivällä. Kirjoitus hävisi lähes välittömästi julkiselta tekstiseinältä. Tällä kertaa postitus jäi kuitenkin näkyviin logisivustooni.

    De facto, kukaan verkostostani ei siis päässyt lukemaan artikkeliani. Näin toimii sensuuri.

    Oikaisen asian, jos joku todistaa muuta.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoinen teksti, kiitos!
    Naivi kysymys blogimaailman rakenteisiin huonosti perehtyneeltä eläkeläismieheltä: Onko pelkkään kommentointiin tyytyvän syytä varoa tätä SWAM'a tai jotain muuta digirakennetta jollakin tavalla? Onko siis muun kuin blogin pitäjän mahdollista sensuroida näitä yksittäisiä kommentteja? hh

    VastaaPoista
  3. Hei,

    koska olen saanut useita yksityisviestejä alalla pitkään työskenneiltä henkilöiltä, pyydän että myös he, minua huomattavasti pätevämmät ihmiset, rohkaistuisivat tuomaan näkemyksensä tästä asiasta. Yleisenä vastauksena kysymykseesi totean, että meidän ei tarvitse varoa Internetin ominaisuuksia sinänsä. Se mistä pitää olla huolestunut on se kehitys, josta postaus kertoo. Olen lähettänyt sähköpostia kirjan kirjoittajalle, jota asia saattaa kiinnostaa. Palaamme asiaan!

    VastaaPoista
  4. "Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus"

    Olen nyt, eilen ja tänään, saanut ylläolevaan kommentiini viitaten konsultointiapua alan tunnetuilta asiantuntijoilta. Psykiatria en ole kuitenkaan tavannut, ainoastaan tietotekniikan ja -turvallisuuden osaajia. Yksikään heistä ei ole sanonut, että olisin väärässä. Todennäköinen syy tapahtuneeseen voi olla ns. bugi eli ohjelmat toimivat huonosti ja erilaisia suodattimia toki käytetään. Tässä ollaan kuitenkin hyvin liukuvalla pinnalla, kuten jokainen joka on lukenut Helsingin Sanomien Cambridge Analysis yhtiötä koskevan artikkelin jo tietää (kts. matkamuisto Atlantasta kirjoitukseni). Internetin taikamaailma ilman tervettä ulkoilmaa on vaarallista kenelle hyvänsä!

    VastaaPoista