Panel from the Socionomic Nolan Chart, (c) Socionomics Institute 2010 (www.socionomics.net). Original four-point diamond concept courtesy David Nolan. |
Poliittinen
suuntautumisemme voidaan asettaa nelikenttään, jonka David Nolanin muotoili
alunperin 1969. Kuviossa perinteinen vasemmisto-oikeisto asetelma laajennetaan
koskemaan sekä ajatuksiamme taloudellisista että henkilökohtaisista
vapauksista. Nousukaudella (bull) aatekentän eri suuntaukset ovat elämää
koskevissa käytännön kysymyksissä loppujen lopuksi lähellä toisiaan.
Poliittiset pääsuunnat liberaali vasemmisto ja konservatiivinen oikeisto ovat
kykeneviä yhteistyöhön, eikä valtion ja yksilönvapauden suhdetta koskevat
kiistakysymykset nouse otsikoihin.
Välttämätön täsmennys
kuviossa esiintyviin termeihin koskee etenkin liberaalin käsitettä. Jostain
syystä termit uusliberalismi, libertaani ja liberaali sekoittuvat keskenään tai
niiden merkitys on epäselvä. Uusliberalismi on tietysti jotain ilmiselvästi
pahaa, liberaali taas tarkoittaa henkilöä joka suvaitsee kaikkea ja libertaani
- kuka tietää, mikä se sellainen on? Olen kuullut väitettävän, liekö
totta, että aiemmin edistyksellisenä ja liberaalina pidetty vasemmisto
sekä jarrumiehen roolissa ollut konservatiivinen oikeisto olisivat
nykyään vaihtaneet paikkaansa keskenään?
Politiikka, kulttuuri ja
talous heijastavat aina aikaansa. Ajassa olemisessa on kuitenkin se ongelma,
että tarkastelemme sitä itse yleensä aikalaistodistajan näkökulmasta. Keskeistä
olisi ymmärtää ja pystyä tulkitsemaan konteksteja. Valitettavasti poliittista
teoriaa kuten myös muitakin tieteitä ymmärtääkseen joutuu lukemaan paksuja
kirjoja. Valtaosalla väestöstä ei ole tähän resursseja, halukkuutta tai
kykyjä. Faktojen jälkeinen yhteiskunta tarjoaa meille kuitenkin kätevän
oikotien. Tasa-arvon nimissä meillä kaikilla on toki oikeus mölistä mitä
sattuu, ja lopulta sattuuhan se - ensiksi heikompiin, vähemmistöihin ja lopulta
kaikkiin muihinkin.
Socionomics teoria,
johon yllä oleva kuva viittaa, tutkii ihmisen sosiaalista käytöstä
yhteiskunnassa. Taustalla on ajatus taloudellisen ja kulttuurisen toiminnan
korrelaatiosta suhteessa yhteiskunnassa valitsevaan henkeen. Epätoivo ja hybris
ovat kaksi ääripäätä, joita olisi syytä välttää, sikäli kun se nyt vaan on
mahdollista. Vaikein ajatus Socionomicsissa kuitenkin on, että kulttuuriset
ilmiöt seuraavat yhteiskunnan muuttunutta ilmapiiriä heijastaen ihmisten
sisäsyntyistä ja kollektiivista tunnetilaa, johon emme valitettavasti voi
kovinkaan paljon vaikuttaa.
Kun yhteiskunta alkaa
hajota, konsensus muuttuu syyttelyksi ja vihaksi samalla kun vastapuoli leimataan
vähä-älyiseksi, laiskaksi ja moraalittomaksi. Lopulta tapellaan kadulla.
Maltillisen vasemmiston ja konservatiivisen oikeiston asenteet kovenevat,
ajattelu korvataan ideologioilla ja perinteisen puoluekentän laidoilta nousevat
populismi samalla kun omaa vapauttaan korostavat libertaanit muuttuvat
anarkisteiksi.
Kun paha olo ajan myötä
alkaa helpottaa ja vanne ei kiristä päätä enää niin paljon, tulevaisuuden usko
palaa ja yhteiskuntakin alkaa näyttää jälleen erilaiselle. Tuolloin
eristyneistä siiloistaan kömpivät ihmiset ryhtyvät toimimaan rakentavasti -
myös muiden kuin itsensä kaltaisten kanssa.
Suomessa tähän
pystytään. Yhdysvalloista en ole enää niinkään varma.
Kiitos kiinnostavasta kirjoituksesta.
VastaaPoistaTästä katkelmasta: "Olen kuullut väitettävän, liekö totta, että aiemmin edistyksellisenä ja liberaalina pidetty vasemmisto sekä jarrumiehen roolissa ollut konservatiivinen oikeisto olisivat nykyään vaihtaneet paikkaansa keskenään?" Hyväksyn väitteen, jos keskitytään valta-asetelmiin eikä välitetä liberaalin ja konservatiivin käsitteiden taustalla olleista arvo-oletuksista. Tällöin "edistys" tarkoittaa muutoksen kiihdyttämistä ja konservatiivisuus muutoksen hillitsemistä. Koska yhteiskunnan valta-asetelmat ovat keikahtaneet entistä selvemmin oikeistoa suosiviksi kapitalismin globaalin etenemisen ja riittävien vastavoimien puutteen vuoksi, oikeisto haluaa painaa kaasua edistääkseen muutosta. Vasemmisto painaa jarrua kengänpohja koverana säilyttääkseen hyvinvointivaltion rippeitä.
Juuripa näin, taustalla olevat arvo-oletukset ovat kyllä teoreettisesti kiinnostavia, mutta yhteiskunnan kannalta on tärkeämpää toteutuva politiikka. Onnistuakseen se vaatii tosiasioiden tunnustamista ja siitä lähtevää luottamusta, että ollaan reiluja. Vaikka jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiinsä, oikeutta omiin faktoihin se ei tarkoita. Tästä asiasta olemmekin saaneet ison ongelman ja se senkun pahenee.
VastaaPoistaPs. aikaerosta johtuen sain värillisen kuvion käyttööni vasta nyt...