Viikonlopun reissuumme Helsingissä sisältyivät kaksi museota, ooppera, hyvä illallinen sekä vierailu Fuugaan. Alunperin ystävänpäivänä ostetut oopperaliput kruunaisivat illan, mutta jälkikäteen on vaikea sanoa, mikä koetusta nousee ylitse muun. Ajatusten ja kokemusten lisäksi saimme myös henkilökohtaista palvelua, jonka merkitystä ei voi koskaan aliarvioida. Einsteinin mukaan: The most beautiful thing we can experience is the mysterious. It is the source of all true art and all science. Sattumaa vai ei, meitä palveltiin kahdesti matkan aikana - ensimmäisenä Mannerheim-museossa.
----------------------
Mannerheimin museo on Kaivopuistossa. Suomen marsalkka ja presidentti asui talossa vuosina 1921-1951. Museo on avoinna perjantaista sunnuntaihin kello 11-16. Raitiovaunulla voi tulla Olympiaterminaalille, josta kävelymatkaa Kalliolinnantielle on viitisensataa metriä. Matkan varrella on upeita lähetystö- ja muita rakennuksia ihmeteltäväksi. Museoon tutustuminen tapahtuu opastetusti ja kierroksia on tarjolla kuudella kielellä: suomeksi, ruotsiksi, englanniksi, saksaksi, ranskaksi ja venäjäksi. Saavuimme paikalla hieman kahden jälkeen ja vaikka edellinen seurueessa väkeä olikin enemmän, vaimoni ja minä saimme "yksityisoppaan". Yhdessä oppaan kanssa keskustellen kierros venähti huomaamatta aina museon sulkemisaikaan saakka.
Ensimmäisenä salissa orientoiduimme Akseli-Gallen Kallelan maalaaman marsalkan muotokuvan edessä. Taiteilija, joka toimi myös Suomen valtionhoitajan adjutanttina, oli myös hänen ystävänsä. Gallen sai tehtäväkseen suunnitella Suomen sotajoukkojen univormuja ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan kunniamerkit. Yksi museon huoneista onkin omistettu kokonaan Mannerheimin kunniamerkeille, joita hän sai lukuisista eri maista.
Candida pro causa ense candido "puhtain asein puhtaan asian puolesta" -tunnuslauseen lisäksi museossa on myös kirjeitä, joissa Mannerheimiä puhutellaan "saatanan lahtarina ja pyövelinä, jonka kädet ovat veressä". Voi vain kuvitella minkälainen marsalkan Facebook sivun kommenttiosuus nykypäivänä olisi... Niin tai näin, Stalinin sanotaan pyyhkineen Mannerheimin nimen yli listasta henkilöitä, joita tultaisiin syyttämään sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä. Leningradin piirityksen aikana kaupungin katujen eteläpuolet olivat turvallisempia, sillä suomalaiset eivät kaupunkia tulittaneet. Jos vihollinen kunnioittaa sinua, se on toki ansaittua.
Parasta museossa, sotahistorian lisäksi, on paikan henki. Mannerheimin henkilökohtaisempi esteettinen puoli yhdistyy maailmankansalaiseen ja tutkimusmatkailijaan. Vuosina 1906-1908 Mannerheim ratsasti Aasian halki ensisijaisena tavoitteenaan sotilastiedustelu, mutta peitetarinaksi tarkoitettu kansantiede osoittautui todeksi tarkkojen muistiinpanojen 1300 valokuvan ja 1200 esineen kautta. Näistä suurin osa on nykyään kansallismuseon kokoelmissa. Esteettinen puoli talossa näkyy sisustuksen elaganssissa, hillityissä ranskalaisissa pitsiverhoissa ja monissa muissa pienissä detaljissa.
Esineitä, maalauksia ja huonekaluja on talossa runsaasti ja niihin liittyviä tarinoita sitäkin enemmän. Muotokuvat sukulaisista kertovat tarinaa aina 1700-luvulta lähtien 1900-luvulle saakka. Yksityiskohtia riittää ja oppailta löytyy asiantuntemusta. Esim. kysyessäni talon julkisivun laudoituksesta, selvisi, että Mannerheimin suunnitelli sen itse. Tyypilliset 1800-luvun koristelaudoistukset on riisuttu ja talon nurkkiin sahattu täsmälliset jiirit. Vaikutelma on sotilaallinen.
Talon aulan seinää koristelevat riistaeläinten sarvet, kirjastoa Aasian-matkan keräilyesineet ja löytyypä talosta myös ihmissyöjätiikerin talja, jonka Mannerheim kaatoi Nepalissa ollessaan. Asekaapissa seisoo myös Suomi konepistooli, kaikille tuttu Tuntemattomasta Sotilaasta. Vielä 1980-luvulla muistan, että armeijassa sellaisella ammuttiin. Tämän lisäksi kylpyhuoneeseen on rekonstruoitu Eau de Toilette, jota Mannerheimin tiedettiin käyttäneen. Museo kaikilla aisteilla ja mielenkiintoista nähtävää ihan jokaiselle!
Museon kotisivujen mukaan vuonna 2015 museossa kävi 9083 kävijää. Uskon, että kun ihmiset löytävät tämän helmen, sana kiirii ja kävijämäärä tulee kasvamaan toisiin lukemiin!
Lisätietoa:
http://www.mannerheim-museo.fi
Matkan muista elämyksistä seuraavassa postauksessa...
Arvelen että olen kuullut marskista edesmenneeltä eversti Bäckmanilta riittämiin etten voi oikeastaan kehdata käydä museoksi muutetussa yksityisasunnossa mutta ei sekään ole poissuljettua. Nurmikolla olen tullut huilahtaneeksi, hyvin rauhallinen paikka joskin hyttysiä oli runsaamman puoleisesti. Kiitettävä on. Guggenpömpeli ei sitten taidakaan tulla pilaamaan maisemaa kyseisen rakennuksen merenpuolelta? Talohan on sikäli hauska että sinne kuljetaan eräässä mielessä takaovesta.
VastaaPoistaMalagassa on nykyään sekä Museo Ruso että Centre Pompidou. Joulukuussa avasi ovensa Palacio de la Aduana. Vajaa kymmenen vuotta sitten Picasso museo oli kaupungin ainoa merkittävä nähtävyys katedraalin ja linnoituksen ohella. Kaupunki ei valitettavasti itsessään, vanhaa osaa lukuunottamatta, ole kovin viehättävä. Uudet rakennukset, teollisuus ja satama hallitsevat kaupunkikuvaa. Selvää on, että nämä uudet museot nostavat paikan aivan uuteen kukoistukseen! Sopii kysyä, pitäisikö Turkuun perustaa Eremitaasin filiaali?
VastaaPoista