Gioachino Rossini: Sevillan parturi
Kuva: Heikki Tuuli
Jatkoa edelliseen...----------------
Kello neljältä Mannerheimin kotimuseon suljettua ovensa sää oli muuttunut täysin. Sateenvarjoa ei ehkä sittenkään olisi pitänyt jättää kotiin! Sisulla ja sitkeydellä jatkoimme matkaa jalkaisin aina Korkeavuoren kadulle saakka, jonka kivijalkaliikkeisiin olisi ollut mukava tutustua lähemmin. Aikataulu ja räntäsade rajasivat kuitenkin tämän tasan yhteen. Sateen yltyessä päätös oli sekä helppo että yksimielinen - otimme taksin hotelliimme Crown Plazaan. Meille jäisi näin hetki aikaa hengähtää ennen illan oopperaa.
Giaochina Rossinin Sevillan Parturi on jatko-osa Beaumarchain näytelmään Figaron häät, joka tunnetaan parhaiten Mozartin sävellyksenä. En muista missä ja milloin olen vuosia sitten nähnyt Figaron puhenäytelmänä. Selvää on kuitenkin, että musiikki kantaa näin hullunkuriset tekstit aina uudelle tasolle puhenäytelmää paremmin. Musiikin avulla roolihahmojen inhimilliset piirteet saavat lempeän ja yleisinhimillisen käsittelyn Opera Buffa tyylilajissa.
Oopperan lavastus on kaunis ja toimiva. Sevillassa käyneenä olin melkein varmasti tunnistavanani aukion, jonka lavasteet muodostavat! Sää ja vuorokaudenajat vaihtuvat esityksen aikana auringonpaisteesta ukkosmyrskyyn. Visuaalisesti myrsky on todella upea, mutta orkesteri olisi toki tässä kohtaa saanut soittaa huomattavasti rajummin. Jo väliajalla pöytäseurueessamme keskustellessa selvisi parvella olleitten kuulijoiden mielipide - orkesteri soittaa todella kevyesti tänään. Tyylilaji huomioon ottaen se on ymmärrettävää, koloratuurikuvioiden säestämisessä ei ole syytä prässätä. Kontrastia dynamiikassa saisi kuitenkin olla, myrskystä kun on sentään kyse!
Illan solistikaarti lauloi komeasti yhteen. Suosikkini oli tietysti Tuomas Katajala, joka vakuutti jo Kansallisoopperan vuoden 2015 Nürnbergin Mestarilaulajissa. Asiaan vaikuttanee myös se, että lauloimme yhdessä Turussa Beethovenin yhdeksännen Oodia Ilolle Leif Segerstamin johdolla tammikuussa. No tottakai! "Kenet tuntee, siitä pitää" qui scit, se esse Monteverdiä lainaten. Yleisöllä oli ainakin hauskaa ja suosionosoitukset riemukkaat! Esityksiä vielä 10.3. 18.3. ja 21.3.
Kiinteistöä ostettaessa niinkuin hotellihuonetta valitessakin nousee yleensä tärkeäksi kolme kriteeriä: sijainti, sijainti ja sijainti. Muitakin kriteerejä tietenkin on, mutta harvinaisen helppoa ja mukavaa oli kävely oopperasta 200 metriä hotelliimme Mannerheimintien yli. Räntäsade oli yltynyt, mutta Crown Plazan golfsize-sateenvarjo toimi tässä tilanteessa mainiosti. Tällä matkalla kaikki asiat menivät nappiin!
Aamupäivän Mannerheim kokemuksen lisäksi saimme päivän päätteeksi erinomaista palvelua ravintola Macussa. Sen keittiö oli auki myöhäisille oopperasta tulijoille, jotka eivät olleet asiaa pohtineet sen kummemmin. Illallisella nautimme nieriää ja sen seuraksi saimme valita valkoviinin viinitastingin tuloksen perusteella. Ikkuna pöydästä näkyi Hesperian puisto ja räntäsade. Huomenna menisimme Sinebrykoffin museoon, josta kirjoitan erikseen sitten kun jaksan ja ehdin... Kuvassa taidetta Crown Plazasta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti