Miten yhteiskunta hajoaa?

Panel from the Socionomic Nolan Chart, (c) Socionomics Institute 2010 (www.socionomics.net). Original four-point diamond concept courtesy David Nolan. 

On monta tapaa luokitella ihmisiä. Tähän tarvitaan vain hieman dataa, jota saadaan lähettämällä ihmisille kivoja kyselyitä Facebookissa tyyliin "katso kuinka suuret sakot saisit, jos ajaisit 160 km/h moottoritiellä" tai "ketä julkisuuden henkilöä muistutat eniten". Oikeat vastaukset edellä mainittuihin ovat tietysti (tulotasostasi tai perhetaustastasi riippumatta) hirveän suuret ja Elvis. Suomen armeijan palikkatestissä kysyttiin myös aikoinaan "kiristääkö vanne päätäsi". 

Poliittinen suuntautumisemme voidaan asettaa nelikenttään, jonka David Nolanin muotoili alunperin 1969. Kuviossa perinteinen vasemmisto-oikeisto asetelma laajennetaan koskemaan sekä ajatuksiamme taloudellisista että henkilökohtaisista vapauksista. Nousukaudella (bull) aatekentän eri suuntaukset ovat elämää koskevissa käytännön kysymyksissä loppujen lopuksi lähellä toisiaan. Poliittiset pääsuunnat liberaali vasemmisto ja konservatiivinen oikeisto ovat kykeneviä yhteistyöhön, eikä valtion ja yksilönvapauden suhdetta koskevat kiistakysymykset nouse otsikoihin. 

Välttämätön täsmennys kuviossa esiintyviin termeihin koskee etenkin liberaalin käsitettä. Jostain syystä termit uusliberalismi, libertaani ja liberaali sekoittuvat keskenään tai niiden merkitys on epäselvä. Uusliberalismi on tietysti jotain ilmiselvästi pahaa, liberaali taas tarkoittaa henkilöä joka suvaitsee kaikkea ja libertaani - kuka tietää, mikä se sellainen on? Olen kuullut väitettävän, liekö totta, että aiemmin edistyksellisenä ja liberaalina pidetty vasemmisto  sekä jarrumiehen roolissa ollut konservatiivinen oikeisto olisivat nykyään vaihtaneet paikkaansa keskenään? 

Politiikka, kulttuuri ja talous heijastavat aina aikaansa. Ajassa olemisessa on kuitenkin se ongelma, että tarkastelemme sitä itse yleensä aikalaistodistajan näkökulmasta. Keskeistä olisi ymmärtää ja pystyä tulkitsemaan konteksteja. Valitettavasti poliittista teoriaa kuten myös muitakin tieteitä ymmärtääkseen joutuu lukemaan paksuja kirjoja. Valtaosalla väestöstä ei ole tähän resursseja, halukkuutta tai kykyjä. Faktojen jälkeinen yhteiskunta tarjoaa meille kuitenkin kätevän oikotien. Tasa-arvon nimissä meillä kaikilla on toki oikeus mölistä mitä sattuu, ja lopulta sattuuhan se - ensiksi heikompiin, vähemmistöihin ja lopulta kaikkiin muihinkin.

Socionomics teoria, johon yllä oleva kuva viittaa, tutkii ihmisen sosiaalista käytöstä yhteiskunnassa. Taustalla on ajatus taloudellisen ja kulttuurisen toiminnan korrelaatiosta suhteessa yhteiskunnassa valitsevaan henkeen. Epätoivo ja hybris ovat kaksi ääripäätä, joita olisi syytä välttää, sikäli kun se nyt vaan on mahdollista. Vaikein ajatus Socionomicsissa kuitenkin on, että kulttuuriset ilmiöt seuraavat yhteiskunnan muuttunutta ilmapiiriä heijastaen ihmisten sisäsyntyistä ja kollektiivista tunnetilaa, johon emme valitettavasti voi kovinkaan paljon vaikuttaa.  

Kun yhteiskunta alkaa hajota, konsensus muuttuu syyttelyksi ja vihaksi samalla kun vastapuoli leimataan vähä-älyiseksi, laiskaksi ja moraalittomaksi. Lopulta tapellaan kadulla. Maltillisen vasemmiston ja konservatiivisen oikeiston asenteet kovenevat, ajattelu korvataan ideologioilla ja perinteisen puoluekentän laidoilta nousevat populismi samalla kun omaa vapauttaan korostavat libertaanit muuttuvat anarkisteiksi. 

Kun paha olo ajan myötä alkaa helpottaa ja vanne ei kiristä päätä enää niin paljon, tulevaisuuden usko palaa ja yhteiskuntakin alkaa näyttää jälleen erilaiselle. Tuolloin eristyneistä siiloistaan kömpivät ihmiset ryhtyvät toimimaan rakentavasti - myös muiden kuin itsensä kaltaisten kanssa. 

Suomessa tähän pystytään. Yhdysvalloista en ole enää niinkään varma.